Baltian kolme pikkumaata tuntuu usein mainittavan yhdessä; niiden asema suurvaltojen välissä ja yhteinen historia on muokannut niistä hyvin samankaltaisia. Kielen mukaan kuitenkin vain Latvia ja Liettua kuuluvat baltteihin ja ovat indoeurooppalaista kielihaaraa. Viro taas on suomalais-ugrilainen kieli ja muutenkin meille tutumpi Suomenlahden yhteyksien ja itämerensuomalaisten sukujuurien takia. Baltian taloudellinen ja sivistyksellinen kehitys oli vieraiden valloittajien ansiosta pitkään edellä Suomea, mutta maailmansodat koettelivat niitä ankarasti. Sisämaahan painottunut ja syrjäisempi Liettua jäi kehityksestä jälkeen, tämän syihin voidaan lukea myös katolinen uskonto, joka mielletään protestanttista uskontoa vanhoillisemmaksi. Toisaalta Liettualla ei toisessa itsenäistymisessä ollut rajakiistoja eikä sillä ole niin suurta venäläistä vähemmistöä kuin kavereillaan. Sota-ajan jälkeen on jälleenrakennus nostanut kuitenkin kaikki Baltian maat muun Euroopan tasolle.

Suomalaiset ovat osittain alun perin Virosta kotoisin ja vain 1000 vuotta sitten olimme samaa kansaa. Viron virallinen nimi on Eesti, mutta olemme alkaneet kutsua sitä Viroksi sen meitä lähinnä olevan maakunnan Virumaan mukaan. Viron virallinen kielikin on eesti, mutta siellä puhutaan myös venäjää, ukrainaa, valkovenäjää ja suomea. Viron 1,5 miljoonasta asukkaasta onkin 61,5 % eestiläisiä, 30,3 % venäläisiä, 3,2 % ukrainalaisia, 1,8 % valkovenäläisiä ja 1,1 % suomalaisia. Suuri venäläinen vähemmistö ei ole oikein sopeutunut maahan ja rikollisuus on yksi Viron suurimmista ongelmista. Vain pieni osa Viron kansalaisista tunnustaa mitään uskontoa ja suurin osa näistä on evankelis-luterilaisia tai ortodokseja. Asukasluvun ennustetaan Virossa laskevan; syntyneisyys on 8,7 tasoa ja hedelmällisyysluku 1,21; kuolleisuuden ollessa 13,48 ja elinajanodote 68,7 vuotta. Viro on Baltian maista pienin, 10 % sen pinta-alasta on saaria ja se on myös harvimmin asuttu: 32,6as/km². Pääkaupungin Tallinnan asukasluku pyörii siinä 420 000 paikkeilla ja muita asukasluvultaan suuria kaupunkeja ovat Tartto 100 000 ja Narva 80 000.

Taloudessaan Viro on jo hyvin liberaali ja hyvinvointi onkin kasvanut, mutta kasautuu vielä harvoille. Muihin aikaisempiin neuvostotasavaltoihin verrattuna sen elintaso on korkea; BKT on 2 860 USD, imeväiskuolleisuus 17 ‰, lukutaitoisuus 99 % ja HDI 0,773. Elinkeinorakenne jakautuu seuraavasti: palveluelinkeinot 65 %, teollisuus 28 % ja maatalous 7 %. Viron mineraalivarat ovat aika merkittämättömät, mutta maan ainoaa mineraalia, öljyliusketta hyödynnetään sitten senkin edestä. Muista luonnonvaroista mainitsemisen arvoisia ovat turve ja meripihka. Teollisuuden aloista voimissaan ovat puu-, kone- ja tekstiiliteollisuus. Pientä maatalousalaa käytetään karjanhoitoon ja maitotuotteiden tuotantoon. Viron lisääntyvään lännenkauppaan meneekin juuri maataloustuotteita, koneita ja tekstiileitä.

Historiallisena ja maantieteellisesti omana kokonaisuutenaan Latvia on tunnettu vasta 1800-luvulta lähtien. Baltian maista keskimmäisessä, Latviassa yhdistyy pohjoisen luterilaisuus ja etelän balttilainen kielitausta. 2,3 miljoonasta latvialaisesta 51,8 % on lättejä, 33,8 % venäläisiä, 4,5 % valkovenäläisiä, 3,4 % ukrainalaisia ja 2,3 % puolalaisia. Lätit ovat juuri syntyperäisiä latvialaisia, joita suosivasta kansalaisuus- ja kielilaista Latvia onkin saanut Euroopan Neuvostolta huomautuksen. Kuten Viron myös Latvian väestönkasvu on vähenemään päin; syntyneisyys on 8,03 ja hedelmällisyysluku 1,15; kuolleisuus 14,8 ja elinajanodote 67,3 vuotta. Asukkaita pinta-alaltaan 64 000km² Latviassa mahtuu noin 36,7 neliökilometrille. Pääkaupunki Riika on noin miljoonan asukkaan kaupunki, kaksi muuta suurinta kaupunkia Daugavpils ja Liepaja noin 100 000 asukkaan.

Latviassa on paikoin suuret tuloerot, mutta muuten suhteellisen korkea elintaso. Sen BKT on 2 270 USD, imeväiskuolleisuus 17,2 ‰, lukutaitoisuus 99 % ja HDI 0,744. Riika on Baltian suurin ja kansainvälisin kaupunki ja Latvian tärkein teollisuuskeskus. Sen satama on yksi Itämeren suurimpia, mikä tekeekin siitä akselin lännestä itään. Elinkeinorakenne jakaantuu 58 % palveluelinkeinoihin, 33 % teollisuuteen ja 9 % maatalouteen. Latvian pinta-alasta 40 % on nummia ja metsää, perinteisesti sen sanotaankin elävän metsästä ja kalastuksesta. Sen pientiloilla harjoitetaan karjanhoitoa ja maitotuotantoa. Myös perinteistä käsityötä on paljon. Neuvostoliiton aikaan Latvian alueelle perustettiin paljon elektroniikkateollisuutta, minkä jäljiltä sekin sai oman venäläisvähemmistönsä. Nykyään alueella pyritään tukemaan pienyrityksiä. Raskaan teollisuuden raaka-aineet on tuotava maahan ja Latvia onkin riippuvainen Venäjän öljystä ja kaasusta. Teollisuuden päästöt aiheuttavat myös sen suurimman ympäristöuhan. Myös Latviasta löytyy turvetta ja meripihkaa sekä kalkkikiveä. Vientiin sieltä menee koneita ja lihatuotteita.

Liettua on jo paljon keskieurooppalaisempi ja suurin pinta-alaltaan sekä asukasluvultaan, mutta samalla köyhin ja maatalousvaltaisin Baltian maista. Liettualla on myös kaikista homogeenisin väestö; sen 3,5 miljoonasta asukkaasta 80,1 % liettualaisia, 8,6 % venäläisiä, 7,7 % puolalaisia ja 1,5 % valkovenäläisiä. Lisäksi se on yli 90 % katolilainen. Toisaalta Liettuassa on myös vahva alkuperäisuskonnon kannattajien ryhmä ja luonnonuskonnot kuuluvat sujuvasti sen kulttuuriin. Myös pieni venäläinen vähemmistö ja pidempi aluehistoria ja siten rajakiistojen puuttuminen mahdollistivat rauhallisemman sisäisen kehityksen. Väestönkasvun vaihe on silläkin taantuva; syntyneisyys on 10 ja hedelmällisyysluku 1,37, kuolleisuus 12,86 ja elinajanodote 69 vuotta. Väentiheys Liettuassa on 55 as/km² ja pääkaupungin Vilnan asukasluku on 600 000, muita suurimpia kaupunkeja ovat vanha pääkaupunki Kaunas 400 000 ja Klaipeda 200 000.

Liettuan elintaso on hieman kavereitaan alhaisempi, mutta ei nyt kauheasti; sen BKT on 1 900 USD, imeväiskuolleisuus 14,7 ‰, lukutaitoisuus 98,4 % ja HDI 0,761. Elinkeinorakenne on hieman maatalousvaltaisempi; palveluelinkeinot 53 %, teollisuus 36 % ja maatalous 11 %. Sen lauhkeampi ilmasto mahdollistaa karjan ulkolaidunnuksen melkein ympäri koko vuoden ja siellä onkin suuria karjatiloja. Liettuassa tuotetaan myös jonkin verran perunaa, viljaa ja sokerijuurikasta. Liettuan teollisuus on erittäin riippuvainen Venäjältä tuotavista raaka-aineista, mutta se on kärsinyt myös korkeasta inflaatiosta. Suurimmat teollisuusalat ovat koneidenrakennus, öljynjalostus ja telakkateollisuus. Koneita riittää myös vientiin maito- ja lihatuotteiden lisäksi.

Myös Puola on maa idän ja lännen välissä. Puolan kieli kuuluu länsislaavilaiseen kieliryhmään ja esimerkiksi tsekki on sen sukulaiskieli. Puolan reilusta 38,5 miljoonasta asukkaasta jopa 97,6 % on puolalaisia. Vähemmistöinä sillä on muun muassa 1,3 % saksalaisia, 0,6 % ukrainalaisia ja 0,5 % valkovenäläisiä. Valtauskonto on katolilaisuus huimalla 95 prosentilla. Joidenkin tutkimusten mukaan kuitenkin vain 75 % aktiivisesti harjoittaa katolista uskontoaan. Tässä suuressa, pinta-alaltaan yli 300 000km², maassa asukastiheys on 123,5as/km². Pääkaupungissa Varsovassa on 2 400 000 asukasta, Lódzissa 1 100 000 ja Krakovassa 700 000 asukasta. Puolankaan väestönkasvu ei ole nousussa; syntyneisyys on 10,2 ja hedelmällisyysluku 1,37; kuolleisuus on 9,98 ja elinajanodote 73,1 vuotta.

Elintaso on Puolassa sota-ajan jälkeen noussut mukavasti; sen BKT on 2 790 USD, imeväiskuolleisuus 12,8 ‰, lukutaitoisuus 99 % ja HDI 0,802. Entisistä kommunistimaista tapahtui Puolan siirtyminen suunnitelmataloudesta markkinatalousjärjestelmään aika helposti. Kasvava yksityisyrittäminen ja yhä jatkuva yksityistäminen ovat hiukan ristiriidassa ja siksi työttömyys on yhä pysynyt suhteellisen korkeana. Elinkeinorakenne jakautuu seuraavasti: palveluelinkeinot 55 %, teollisuus 38 % ja maatalous 7 %. Puolasta löytyy suuret viljelysalueet, vilja- ja vihannessadot täyttävätkin koko maan tarpeen. Myös karjanhoitoa on laajemmin. Puolan luonnonvaroihin kuuluvat kivihiili, rikki, kupari, maakaasu, hopea ja lyijy. Siellä onkin paljon raskasteollisuutta, erityisesti telakka, teräs ja sementtituotantoa sekä kaivokset etelässä. Tärkeä teollisuus- ja satamakaupunki on Gdansk. Teollisuus on riippuvainen hiilivarannoista ja jopa yli puolet sähkötarpeesta tyydytetään hiilellä. Tästä on seurannut Euroopan pahimmat ilma- ja vesisaasteet sekä happamat sateet. Puolan vientiä hallitsevat koneet, rauta- ja terästuotteet.

Nykyinen Euroopan väestö- ja talousmahti Saksa on historiansa aikana nähnyt germaaniheimot, roomalaiset ja kansainvaellukset jne. Nykyään Saksan 81,1 miljoonasta asukkaasta 5 miljoonaa on ulkomaalaisia; 91 % saksalaisia ja 2,5 % turkkilaisia, 1,6 % kroateja, bosnialaisia ja serbejä, 0,7% italialaisia, 0,4% kreikkalaisia ja 0,3 % puolalaisia. Tanskalaisiakin on yli 300 000. Suuresta siirtolais- ja pakolaismäärästä huolimatta rasismi on yksi Saksan ongelmista. Uskonnot jakautuvat aika tasaisesti protestantteihin 34,1 %, katolisiin 33,4 % ja muihin ateistit mukaan luettuina 32,5 %. Saksa on näistä Itämeren maista ainut, jonka väenlisäys on plussan puolella; syntyneisyys on 9,16 ja hedelmällisyysluku 1,38, kuolleisuus 10,42 ja elinajanodote 77,2 vuotta. Saksan noin 350 000km² kokoisessa maassa väentiheys on 234 as/km². Pääkaupungissa Berliinissä asuu yli 5 100 000 ihmistä, Hampurissa on 2 600 000 ja Münchenissä 2 200 000 asukasta.

Vielä reilut kymmenen vuotta Saksojen yhdistymisen jälkeenkin on kehitysero nähtävissä idän alemmasta tulotasosta ja korkeammasta työttömyydestä. Elintaso on kuitenkin jo koko maassa korkea; sen BKT on 28 870 USD, imeväiskuolleisuus 5,1 ‰, lukutaitoisuus 99 % ja HDI 0,906. Elinkeinorakenne jakautuu näin palveluelinkeinot 64 %, teollisuus 34,5 % ja maatalous vain 1,5 %. Maatalous tuottaa erityisesti viiniä ja olutta, mutta jonkin verran on myös intensiivistä maataloutta. Saksalla on aika runsaat luonnonvarat kuten rautamalmi, kivi- ja ruskohiili, kupari, puu ja maakaasu. Teollisuudessa idän tehtaita on nykyaikaistettu lännen tasolle ja hiili on menettänyt merkitystään öljyn ja maakaasun tultua energialähteiksi. Saksan teollisuus ja väestö on raskaasti keskittynyt Keski-Saksaan, esimerkiksi Ruhrin alue, mutta myös München, Stuttgart, Frankfurt, Hannover, Hampuri ja Berliini ovat tärkeitä teollisuuskeskuksia. Saksassa on myös hyvät liikenneyhteydet jokien, moottoriteiden ja rautateiden muodossa. Saksan teollisuus on monipuolista ja huipputasoa. Vientiin löytyy muun muassa koneita, kulkuneuvoja, kemikaaleja, paperia, elektroniikkaa, metalli- ja kemianteollisuuden tuotteita. Saksa on tunnettu esimerkiksi autoistaan.

Ahola, Veikko ym., Uusi Tietosanakirja. Jyväskylä 1997.

Allan, Tony, Saksa Kansojen kirjasto. Italia 1987.

Anderson, Trevor ym., Tiedon Maailma 2000. Helsinki 1999.

Ervasti, Veikko; Paananen, Juhani ja Kytömäki, Jorma, Terra Nova. Toimiva maapallo, Ihminen ja ympäristö. Porvoo 2000.

Estonian-, Latvian- and Lithuanian Encyclopedia Publishers The Baltic States: a reference book. Tallinna 1991.

Kallio, Aulis, Liettua 2001. Tampere 2000.

Karjalainen, Erkki ja Valta, Raija, Saksalaisten Valtakunta. Hämeenlinna 1999.

Lehtola, Erkka, Revitty lippu: muistiinpanoja Puolasta ja puolalaisuudesta. Juva 1985.

Leitzinger, Antero, Baltian matkaopas. Helsinki 1993.

Pajukangas, Jukka, Via Baltica, opas Baltian reittiä matkaaville. Porvoo 1992.

Estonian Investment Agency. [http://www.eia.ee] Haettu 30.1.02.

Latvian Development Agency. [http://www.lda.gov.lv] Haettu 30.1.02.

Lithuanian Development Agency. [http://www.lda.lt] Haettu 30.1.02.

Maailman Ympäri. [http://maailmanympari.fi] Haettu 5.1.02.

Lonely Planet. [http://www.lonelyplanet.com] Haettu 5.1.02.

Suomen tilastokeskus. [http://www.stat.fi] Haettu 5.1.02.

Takaisin