Bussilla Itämeren ympäri

Vaasan Yhteislukion projektiviikolla 20. – 28.5.2002 maailmalle starttasi turistibussi, matkustajinaan kolme opettajaa ja kuusitoista oppilasta. Projektimme kantoi nimeä ”Yhteinen Eurooppa” ja tavoitteemme oli, lyhyesti sanottuna, tutustua Itämeren alueen geopoliittiseen tilanteeseen. Projektimme yhdisti ainerajat ylittäen maantietoa, ympäristötietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, taloustietoa, saksaa, äidinkieltä sekä viestintää ja tietotekniikkaa. Tiimimme toimitti aiheesta tyylikkään julkaisun, joka sisälsi oppilaiden prosessikirjoitetut esseet sekä meitä tukeneiden vaasalaisyritysten mainokset. Tukijoihimme kuuluivat myös lukiomme oppilaskunta ja Opetushallituksen Lumipallo – projekti. Projektimme huipentui bussimatkaan Itämeren ympäri. Mukana olleet opiskelijat saivat kansainvälisyyskasvatuksen kurssimerkinnän.

Opettajista innolla mukana olivat historian ja yhteiskuntaopin opettajamme, hauskat veikkoset Mika Jokiaho ja Kimmo Korkeamäki, sekä aina yhtä ihastuttava biologian ja maantiedon opettajamme Katriina Ala-Kaukola. Oppilaita oli luokattoman lukion tyyliin kaikista ikäluokista. Koossa oli huumorintajuinen, hyvin keskenään toimeentuleva ja reilulla yhteishengellä varustettu porukka. Joukossamme oli 11 poikaa ja vain 5 tyttöä, mutta sehän ei menoa haitannut.

Matkalaukkuelämää
Lähtö oli maanantaina 20.5 klo 05.00 koulun pihasta, eikä kukaan nukkunut pommiin, niin kauan ja hartaasti tätä oli lukuvuoden aikana odotettu. Yhdeksän päivää kestäneen matkan aikana bussi tuli varsin tutuksi, joten muutama sana siitäkin. Bussimme oli tavallisen kokoinen Ingves Resorin turistibussi ja tilaa porukallemme siis riitti. Kiitokset ja kehut ansaitsee hyvähermoinen, taitava kuskimme Risto Haikonen ja bussin luotettavuus sekä ilmastointi; vaikka Wunderbaum bussin vessaan hankittiinkin.

Reittimme kulki Helsingistä laivalla Viroon ja sieltä bussilla Latvian, Liettuan ja Puolan kautta Saksaan. Paluu tapahtui laivalla Saksasta Ruotsin kautta takaisin Suomeen. Yöpyminen oli järjestetty lähinnä nuoriso- ja turistihotelleihin, joiden taso parani matkan edetessä. Ensimmäinen hotellimme, entinen Neuvostoliiton armeijan hotelli, oli kieltämättä järkytys. Mutta opimme tosiaankin arvostamaan tulevia yöpymis- ja saniteettitiloja, kasvatimme luonnetta ja sehän sopi myös hyvin teemaamme matka idästä länteen. Loppujen lopuksi hotellit olivat kuitenkin parempia kuin ainakaan itse tällä hintaa odotin. Jokaisessa paikassa viivyimme vain yhden yön ja matkalaukkuja saatiin siis rehata bussista ja bussiin joka aamu ja ilta.

Unesco-kohteita koluamassa

Pysähdyspaikkojamme olivat Riika, Varsova, Krakova ja Berliini, joissa tutustuimme ensisijaisesti Unesco-kohteisiin. Vanhat kaupungit pyrimme aina katsastamaan, sillä ne tosiaankin ovat historiallisen arvonsa lisäksi myös kauniita, tunnelmallisia ja täynnä elämää. Vehreät puistot ja lukuisat kirkot ja palatsit tuli myös nähtyä - uskomatonta arkkitehtuuria. Lisäksi meillä oli opastetut kierrokset Varsovassa, Krakovassa ja Berliinissä. Oppaamme olivat joko Suomessa muutaman vuoden asuneita tai vain suomea lukeneitakin paikallisia. Puolassa seuraamme liittyi puolan kielitaitoinen, entinen koulumme oppilas ja opettaja Tanja Elg, joka helpotti matkaamme huomattavasti. Huono englannin taito ja paikoitellen saksankin vähäinen osaaminen Itä-Euroopan puolella oli meille hieman outoa. Perjantai oli varmaankin kaikkien mielestä matkamme odotetuin päivä. Aamusella laskeuduimme ahdasta puuportaikkoa Wieliczkan suolakaivokseen. Kävelimme sen viileitä käytäviä suolapatsaita, kappeleita ja järviä tarkaten noin 3,5 kilometrin opastetun reitin. Parhaimmillaan olimme 135 metrin syvyydessä ja vauhdikas sekä äänekäs hissimatka takaisin ylös oli kokemus sinänsä. Maanpinnalle päästyämme vietimme vielä aikaa Krakovan keskustassa ja iltapäivällä suuntasimme etelään kohti surullisen kuuluisaa Auschwitzin keskitysleiriä. Ilma oli painostava ja opasteet vähäiset. Löydettyämme perille yritti hieman ukkostaakin, mutta selvisimme parilla sadekuurolla. Sää toi näin oman lisänsä raskaaseen tunnelmaan. Sisäänpääsymaksua ei peritty ja lisäksi leireissä sai kuvata vapaasti. Opastuksemme oli englanniksi. Nähtyämme alkuperäiseen asuunsa jätetyt Auschwitzin ja Auschwitz—Birkenaun parakit, krematoriot kaasukammioineen sekä isot kasat vangeilta vietyä omaisuutta ja heiltä monta sataa kiloa ajeltua hiusta, oli porukka vaihteeksi hiljaista. Nämä järkyttävät tapahtumat on kuitenkin muistettava.

Jonna Elomaa