Nato syntyi länsieurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten puolustusliitoksi kylmän sodan alkuvuosina 1940-luvulla. Toinen maailmansota oli ohi ja sodan jälkeinen Eurooppa jakautui kahteen ideologiseen leiriin. Englannin pääministeri Churchill havainnollisti ideologista kahtiajakoa Yhdysvaltojen vierailullaan pitämässä radiopuheessa kielikuvalla mantereen kahtia jakaneesta rautaesiripusta. Itä-Eurooppa luisui kommunistisen Neuvostoliiton etupiiriin Stalinin pyrkiessä turvaamaan länsirajansa. Yhdysvallat otti toisen maailmansodan jälkeen aktiivisemman roolin kansainvälisessä politiikassa. Keskeisimmäksi tavoitteeksi nousi kommunisminpatoamispolitiikka. Ensisijaisena päämääränä oli estää kommunismin leviäminen Euroopassa ja muualla maailmassa. Kylmän sodan alkuasetelmissa miehitetyn Saksan kohtaloa ei pystytty ratkaisemaan. Kylmän sodan syttyminen johti Länsi- ja Itä-Saksan syntymiseen. Naton varsinaisena perustamisen syynä oli Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan pelko Stalinia ja kommunismia kohtaan. Huhtikuussa 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksessa 12 maata sitoutuivat yhteiseen puolustukseen. Sotilasliiton tärkeimmäksi takaajaksi tuli Yhdysvallat.

Kylmän sodan loputtua Neuvostoliiton hajoamiseen 1990-luvun alussa uskottiin, että muiden sotilasliittojen tapaan myös Nato hajoaisi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Naton rooli on kuitenkin muuttunut sitten kylmänsodan ideologisen kahtiajaon. Sotilasjärjestönä se ei ole enää suoraan kohdistettu entisen Neuvostoliiton ydinaseita perinyttä Venäjää vastaan. Naton nykyroolissa korostuvat erityisesti kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistehtävät. Kylmän sodan kahtiajako näkyy kuitenkin Naton toimintamahdollisuuksissa kansainvälisessä politiikassa ainakin kahdella tavalla. Entiset Neuvostoliiton liittolaiset Itä-Euroopasta ovat halukkaimmin menossa mukaan Natoon. Toisaalta taas Naton laajentumisen kaikkein ongelmallisimpana näkee Venäjä. Kylmän sodan kahtiajakoa ei ole helppo unohtaa.

Naton roolia arvioitaessa on huomattava, että Nato on keskeinen osa kansainvälistä politiikkaa ja muutokset siinä voivat vaikuttaa Naton rooliin. Yhdysvaltojen joutuminen terrori-iskun kohteeksi osoitti, että sopivassa kansainvälispoliittisessa tilanteessa syntyy helposti uusia kahtiajakoja, jotka voivat perustua ideologisille tai uskonnollisille vastakkainasetteluille. Kuvaavaa on, että Naton viidettä artiklaa käytettiin ensimmäistä kertaa WTC:n kohdistuneen terrorihyökkäyksen jälkeen. Artiklan perussisältö lähtee siitä, että yhtä Nato-maata kohtaan kohdistuessa sotilaallinen uhka myös muut Nato-maat ovat mukana sodassa hyökkääjä vastaan.

Uudessa kansainvälispoliittisessa tilanteessa Natosta on tullut eurooppalaisten turvallisuusjärjestelmän tuki. Natolla on tänään kolme pääasiallista roolia. Naton ydintehtävänä on kollektiivinen puolustus. Se on jäsenmaille henkivakuutus ja toiseksi Nato on ollut yhdysside eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten demokratioiden välillä, ja liittokunnan rooli transatlanttisen suhteen vaalijana. Kolmanneksi Natosta on muodostunut turvallisuuspoliittinen toimittaja.

Naton nykyinen pääsihteeri on Javier Solona. Naton nykyinen käytäntö on se, että pääsihteeri on eurooppalainen ja sotilasjoukkojen komentaja on amerikkalainen. Naton jäsenmaihin kuuluu Yhdysvallat, Belgia, Britannia, Espanja, Hollanti, Islanti, Italia, Kanada, Luxemburg, Kreikka, Norja, Portugali, Ranska, Saksa, Tanska, ja Turkki. Vuonna 1999 natoon liittyi Puola, Tshekki ja Unkari. Jäsenyyttä tällä hetkellä hakevat yhdeksän maata. Rauhankumppanuusohjelmaan sisältää tällä hetkellä 16 varsinaista jäsenmaata ja 28 muuta maata joukossa on myös lisäksi Ruotsi ja Suomi. Monissa maissa ja aivan erityisesti Unkarissa, Tšekin tasavallassa ja Puolassa kumppanuusohjelma nähtiin väylänä kohti Nato-jäsenyyttä. Nato ei ole ainoastaan vastannut kylmän sodan jälkeisiin kriiseihin vaan se on myös pyrkinyt ennaltaehkäisemään niitä. Entisistä vihollisista on tullut myös Naton yhteistyökumppaneita. Ensimmäinen kädenojennus ulkopuolisiin maihin oli heinäkuussa 1990 "Lontoon deklaraatio", siellä päätettiin aloittaa sotilaallinen ja poliittinen yhteistyö Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa. Rauhankumppanuusohjelma lanseerattiin Brysselin huippukokouksessa tammikuussa 1994. Nato tarjosi rauhankumppanuutta NACC:in toimintaan osallistuneille ja Etyk maille. Venäjä allekirjoitti perussopimuksen toukokuussa 1997. Sopimuksessa vahvistettiin, etteivät Nato ja Venäjä pidä toisiaan vihollisina. Venäjä kyllä katkaisi yhteistyönsä Naton kanssa Kosovon konfliktin seurauksena vuodeksi, mutta nyt yhteistyö jatkuu taas sujuvasti. Nato solmi myös kumppanuusohjelman Ukrainan kanssa toukokuussa 1997.

EU:n kanssa oleva yhteistyö on aina ollut Natolle tärkeää. EU:n ja Naton yhteistyö alkoi 1999 Helsingin huippukokouksessa. Sittemmin EU:n ja Naton yhteensä 23 maata ovat kokoontuneet virallisiin tapaamisiin. Vaikka suhteet Naton ja EU:n välille luotiin vasta 1990-luvun lopussa ne ovat olleet toisiaan täydentäviä järjestöjä.

Naton laajentuminen on ollut politiikan kiistellyimmistä puheenaiheista. Jo vuonna 1991 kommunistiset maat ilmoittivat pyrkivänsä natoon tai EU:hun. Naton mukaan sen laajentuminen lisää turvallisuutta koko euroatlanttisilla alueella. Puola, Tšekki ja Unkari ovat ensimmäiset Natoon liittyneet maat entisestä Varsovan liitosta. Maat kutsuttiin aloittamaan neuvottelut jäsenyydestä Madridissa kesällä 1997. Heidän liittymisensä astui sitten voimaan maaliskuussa 1999. Seuraavat maat kutsutaan neuvotteluun mahdollisesta jäsenyydestä marraskuussa 2002. Natoon nykyisiin hakijoihin ei kohdistu minkäänlaista sotilaallista uhkaan, vaan maat pyrkivät natoon niiden historiallisten kokemusten perusteella. Myös taloussyillä on merkitystä. Nyt hakijamaille on esitetty tiukemmat vaatimukset. Naton vaatimuksiin kuuluu demokratia, markkinatalousjärjestelmä, puolustusvoimien siviilikontrolli ja myös hyvät naapurisuhteet. Mutta kuitenkin suurempana tekijänä vaikuttaa politiikka.

Kun Itä-Euroopan turvallisuuspolitiikan rakenteet kylmän sodan loputtua hajosivat, Puola alkoi pyrkiä läntisiin turvallisuusrakenteisiin. Vuonna 1990 keväällä kutsuttiin Varsovan liiton maat keskustelemaan kumppanuudesta Naton kanssa. Varsovan liitto hajosi sitten keväällä 1991 ja Puola, Tshekki ja Unkari ilmoittivat halunsa pyrkiä natoon. Vuonna 1994 Keski-Euroopan maat saivat osallistua rauhankumppanuusohjelmaan. Myös saman vuonna Puola osallistui yhteisiin sotaharjoituksiin Puolan maaperällä ja myös syksyllä 1995 Amerikassa ja Saksassa. Nato maiden huippukokouksessa kesällä 1997 kutsuttiin Puola, Tshekki ja Unkari neuvottelemaan jäsenyydestä. Puolasta tuli Naton jäsen 12.3 1999.

Puola on aina ollut aktiivinen ETYJ: n ja YK:n jäsen. Vuosina 1996-97 Puola oli YK:n turvallisuusneuvoston jäsen. Muita Puolan päämääriä on rakentaa hyvät suhteet Naton ulkopuolisille maille sekä liittyä rauhankumppanuus sopimukseen. Puolassa on 12 kuukauden asevelvollisuus. Puola yllä pitää tällä hetkellä 198 000 miehen armeijaa mutta puolustusministeriö aikoo vähentää sen 150000 mieheen vuoteen 2006 mennessä.

Heikkilä, Jouko, Mauriala, Vesa, Kansainväliset suhteet. Ajasta aikaan. Porvoo 2001.

Visuri, Pekka, Nato laajenee itään. Mitä Missä Milloin 1998. Keuruu 1997.

Takaisin