Varsovan alueella on ollut asutusta jo 900-luvulta lähtien. Masovian herttua Boleslaw 2. asettui asumaan 1200-luvulla nykyisen vanhankaupungin alueelle. Herttua Janusz Starszy 1. sijoitti hovinsa Varsovaan 1400-luvun alussa.

Myöhäiskeskiajalla Masovian herttuat asuivat Varsovassa. Krakova oli maan pääkaupunkina tuolloin. Kuningas otti herttuakunnan haltuunsa dynastian sammuttua 1526. Varsovan keskeinen sijainti Puolassa ja sen aseman vahvistuminen johtivat siihen, että ensin siirrettiin parlamentti Krakovasta Varsovaan vuonna 1569 ja vuonna 1596 siitä tehtiin pääkaupunki.

Kuningas Zigmunt 3. Waza asettui Varsovaan ja alueen kehitys jatkui 1600-luvulla. Kehitys pysähtyi kuitenkin, kun ruotsalaiset valloittivat kaupungin 1655. Kasvu alkoi uudestaan 1700- luvulla.

Preussi valloitti Varsovan 1795 ja se joutui 1815 Venäjän haltuun. Ennen 1. maailmansotaa Varsova oli Euroopan 8. suurin kaupunki.

Puola itsenäistyi 1. maailmansodan jälkeen. 2. maailmansodassa Varsovassa koettiin piiritys, juutalaisten kansannousu ja Varsovan kansannousu. Natsit hävittivät kaupungin lähes kokonaan ja 700 000 varsovalaista sai surmansa tai siirrettiin muualle. Viiden vuoden aikana kaupungista hävitettiin 80 %.

Aluetta hallitsivat 1945 kommunistit ja historialliset muistomerkit jäljennettiin tarkasti. Kommunistivalta päättyi, kun kaupungissa pidettiin vapaat vaalit 1989. Zigmunt 3. Waza oli 3. Perinnöllisen monarkian lakkauttamisen jälkeen valittu kuningas. Hän rikastutti Varsovaa monenlaisilla uusilla rakennuksilla.

Monarkia päättyi Puolan menetettyä itsenäisyytensä 1700-luvulla. Puolaa on miehittäjävaltioiden jälkeen vuodesta 1989 johtaneet presidentit. Kuningas Zigmunt 3. Wazan aikana hovista tuli Keski-Euroopan hengellisen elämän keskus. Ruotsalaisten valloitusten jälkeen Varsovaa jälleenrakennettiin.

Zigmuntin jälkeen kuningas Jan 2. Kazimierz luopui kruunustaan ja uudeksi kuninkaaksi valittiin 1669 Michal Korybut Wisniaviecki ja myöhemmin Jan 3. Sobieski 1674. Tämän myötä Puolassa alkoi uusi aikakausi.

Saksan vallan aikana monarkit ajoivat Puolan tarpeettomiin sotiin. Puolan viimeinen kuningas teki Varsovan Euroopan kulttuurikeskuksen. Vahvan armeijan puuttuminen johti Preussin, Venäjän ja Itävallan jakamaan Puolaa keskenään 1700-luvun lopulla. Se oli Puolan historian vaikeimpia aikoja.

Varsovan arkkitehtuurinen kirjo on syntynyt monilla aikakausina. Aluksi talot rakennettiin hirrestä, myöhemmin kivestä. Varsovan vanhakaupunki on kaupunginosista historiallisimpia ja mielenkiintoisimpia. Se syntyi 1200-luvulla. Täysin raunioitunut kaupunginosa rakennettiin pikkutarkkoja yksityiskohtia vaalien uudelleen.

Nykyinen vanhankaupungin keskusta, Stare Miasto (Old Town), on rakennettu uudelleen toisen maailmansodan jälkeen entiseen kukoistukseensa. Unescolla on kansainvälinen sopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi. Sen ohjelman päämääriin kuuluvat muun muassa aineellisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja säilyttäminen tuleville sukupolville. Se antaa elämyksiä ja välittää tietoa menneiden sukupolvien elämästä. Aineellista kulttuuriperintöä on vaalittava aktiivisesti, jotta se säilyisi. Sen pohjalta tuetaan kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kulttuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnostamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riitä. Maailmanperintöluettelo karttuu vuosittain. Tämän ohjelman piiriin on liitetty myös Varsovan vanhakaupunki

Goottilainen tyyli on kaikista varhaisista arkkitehtonisista tyyleistä ainoa, jonka voidaan sanoa olevan eniten antiikin perinteistä riippumaton. Sana viittasi renessanssiaikana kuvaamaan barbaarisena pidettyä rakennustyyliä. Tyylin leviäminen on voinut johtua sen esteettisestä ja teknisesti hyvistä puolista. Uudenlainen tukijärjestelmä suippokaarineen, holviruoteineen ja ulkoisine tukipilareineen ja –kaarineen sekä korkeat lasimaalauksin koristetut ikkunat.

Tyylillä rakennettuja kirkkoja on pidetty ahtaina ja kapeina vaikka ne eivät ole yhtään sen pienempiä kuin suuret romanialaiset kirkot. Tyyli antaa vaikutelman mittasuhteiltaan, kuin kohoaisi "taivaiden korkeuksiin". Tuntomerkkinä gotiikalle on reunareliefit. Väriä käytettiin tavallisesti niukasti runsaissa lasimaalauksissa.

Renessanssin taidetyyli tarkoitti alun perin uudelleensyntymistä. Tyyli syntyi Italiassa 1300-luvulla mutta vaikutti Euroopassa 1400—1500-luvulla. Sitä pidettiin Antiikin kulttuurin elpymisenä keskiajan taantumisen jälkeen. Sen kehittymisen edellytyksiä olivat kaupan ja käsiteollisuuden avulla vaurastuneet Italian kaupungit. Tyyliä suosivat ruhtinaat ja vauras porvaristo.

Kansalliset kielet syrjäyttivät latinan kirjallisuudessa ja samaan aikaan rakennustaiteessa renessanssi jakautui varhaisrenessanssiin (1415—1495), täysrenessanssiin (1495—1520) ja myöhäisrenessanssiin eli manierinsmiin (1520—1600).

Tyylin tuntomerkkejä ovat pylväät, symmetrisyys, pyörökaaret ja harkitut suhdejaot. Perspektiivikäsite, ihmisen ja luonnon tutkittu kuvaaminen sekä tilan, liikkeen ja anatomian esittäminen kuuluivat myös renessanssin taiteeseen.

Pyhän Johanneksen katedraali valmistui 1400-luvun alussa ja myöhemmin siitä tehtiin tuomiokapitulikirkko. Kirkossa järjestetään monia historiallisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Toisen maailmansodan jälkeen katedraali entisöitiin alkuperäiseen goottilaiseen tyyliin.

Kanonia on aukio Pyhän Johanneksen katedraalin takana. Sinne rakennettiin asuintiloja katedraalin pappien käyttöön. Talot ovat peräisin 1500-luvulta. Aukiolla on myös kuningas Zigmund 3. Wazan kunniaksi rakennettu pronssipatsas.

Pyhän Annan talo on rakennettu 1400-luvulla. 1700-luvulla talossa toimi ravintola ja 1900-luvulla talo ostettiin keräysvaroilla varsovalaiselle historialliselle seuralle.

Pyhän Martin kirkko on peräisin 1400-luvulta. Siinä on nykyasultaan kaksi barokkityylistä uudistusta. Ainoana alkuperäisenä osana on osin palanut krusifiksi joka on ripustettu kattoon. 1600-luvulla kirkossa järjestettiin teologisia ja filosofisia väittelytilaisuuksia.

Kaupungin muurit rakennettiin 1300-1400-luvuilla, ja niiden tarkoituksena oli kaupungin puolustaminen. Muureissa oli useita puolustustorneja. Osa muurista on käytetty talojen seininä, kun muurien merkitys puolustuksessa on menettänyt merkityksensä.

Barokki vaikutti kuvataiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa, rakennus- ja sisustustaiteessa ja jopa etikettikäyttäytymisessä ja pukeutumisessa. Barokki tarkoitti alun perin pilkkanimeä, vääristymistä ja liioittelua. Se rikkoi klassisia kauneuslakeja vastaan. Mahtipontisuus, paatoksellisuus, rikkaus ja pöyhkeileväisyys ovat 1600—1700-luvun itsevaltiuden sukulaisilmiöitä. Tyyliä käytettiin myös katolisissa maissa vastauskonpuhdistuksen aseena, jolla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten mielikuvituksiin ja siten voittamaan heidät takaisin kirkon helmaan.

Barokki ilmensi katolisen kirkon uutta kukoistusta. Barokin taide muotoutui kansan liikkeeksi, ja antoi kaikille kansalaisille kuvien ja symbolien välityksellä syvempiä uskonnollisia tarpeita. Se ylikorosti asioita luomalla tietoisesti illuusioita ja epätotuuksia.

Barokkitaidetta suosivat ruhtinaat, paavit, kardinaalit, piispat ja uskonnollisten veljeskuntien johtajat. Kansanomainen barokki edusti tyylin jossain määrin karkeaa ja yksinkertaistettua muunnosta. Barokin taide kuvasi mielellään näkemyksiä Kristuksesta, pyhästä Neitsyestä ja Pyhimyksiä, hartaita, yleviä näkemyksiä ja kirkastuneita mielentiloja. Myöhemmin barokki nähtiin taiteen keinoin katolisen opin havainnolliseen esittämiseen. Tällä tavalla barokki muuttui vaikutuskeinoksi.

Barokki kykeni ilmaisemaan visualisin keinoin voimakkaasti ja näyttävästi katolista uskoa. Kirkkoon tulija pystyi taidokkaita veistoksia katsomalla tuntea Jumalan läsnäolon suurena ja täydellisenä "näkemällä taivaallisen näyn".

Barokin taiteessa käytettiin kultaa, hopeaa, pronssia, enkeleitä, säteitä, veistoksia ja hienoja koristeluja ja julkisivuja. Se ei ollut köyhän miehen taide. Barokkiarkkitehtuuri ilmeni puhtaimpana Italiassa, hillityimpänä Englannissa ja tuhlailevimpana Espanjassa ja Portugalissa mutta myös Puolassa hallitsijoiden ja ruhtinaiden palatseissa.

Barokki liittyy vahvasti renessanssiin sekä sitä seuranneeseen manierismiin. Tapa esittää ihmisruumis ihannoituna, sellaisena kuin sen sai nähdä antiikin kreikkalaisessa veistostaiteessa. Se tarkoittaa myös antiikin arkkitehtuurin piirteitä. Niitä edustavat lähinnä pylväät, päätykolmiot ja friisit. Barokissa monimutkaisuus ja koristeellisuus säilyivät ja siinä palattiin renessanssin realistisempaan tyyliin. Se sai antiikin taiteesta oppineisuuden leiman ja ylevyyden, renessanssista tasapainoisen muotokäsityksen, lämpimät värit ja valon ja varjon vaihtelun ja manierista mieltymyksensä monimutkaisuuteen ja koristeellisuuteen.

Kuvataiteessa korostettiin muotojen pyöreyttä ja pintamuotoilun yksityiskohtia ja arkkitehtuurissa käyttämällä massiivisia pylväitä, limittäisiä pilareita ja mutkikkaita, syvään leikattuja ornamentteja. Vaikuttava valon ja varjon käyttö korostivat näitä piirteitä kaikilla kolmella taholla. Pyrittiin erottamaan taiteen ja todellisuuden rajat.

Täydelliset muodot ja runsas koristelu yhdessä kallisarvoisten ja loistokkaiden materiaalien, usein värillisten marmorien, kultausten ja pronssin kanssa, tekevät barokista raskaan, mutta loisteliaan ja dynaamisen tyylin. Enkelit lentävät ja ihmisten vaatteet laskostuvat hulmuten. Aivan kuin ne eläisivät. Barokille tyypillistä oli suuret ihmisjoukot, joita maalattiin kattoon. Arkkitehtuurissa koverien ja kuperien muotojen korostamat julkisivut, soikionmuotoiset pohjaratkaisut, katoliset päätykolmiot pyrkivät usein syrjäyttämään renessanssin ajalle ominaiset suorat julkisivut, nelikulmaiset tai pyöreät pohjaratkaisut ja ehyen kolmion tai segmentin muotoiset koristepäädyt.

Italiassa kehittynyt barokki tavoitteli sisäistä ja ulkoista vaikuttavuutta valoin, muodoin, liikkein, värein, ja tilailluusioin; antiikista tukea etsinyt klassismi korosti luonnon ja ideaalin välistä harmoniaa. Rooma antiikkisine esikuvineen pysyi vielä tovin taidemaailman keskuksena, mutta sai pian antaa johtoaseman politiikan ja kulttuurin uudelle pääkaupungille Pariisille. Aurinkokuninkaan valtaa ylistämään ranskalaiset tarvitsivat barokkia. Kun barokki keskittyi ja järjen palvonnan korvasi tunteen mahti, syntyi rokokoo. Sen valta ei kestänyt pitkään eikä levinnyt Ranskasta kovin laajalle. Yhteiskunnalliset mullistukset ja arkeologisten kaivausten tulokset suuntasivat taiteilijoiden mielenkiinnon antiikkiin, jonka jäljittelystä syntyi uusklassistinen tyyli-ihanne.

Pod Blachan palatsin on omistanut monia eri hallitsijoita joista eräs oli Puolan viimeinen kuningas Stanislaw Poniatowski sekä Napoleonin sodan sankariksi noussut veljenpoikansa prinssi Jozef Poniatowski. Palatsi rakennettiin silloisen omistajansa Jerzy Dominik Lubomirskin aloitteesta. Palatsi kunnostettiin osin vuosina 1932 ja vuodesta 1988 palatsi on ollut osa kuninkaanlinnan museota jossa on maailman suurin ja arvokkain kaukasialaisten mattojen kokoelma. Tämä palatsi on Vanhankaupungin alueella.

Kuningas Zigmuntin pronssinen pylväs pystytettiin hänen poikansa käskystä. Se on 22 metriä pitkä, ja se on esitetty samoin kuin pyhimyksiä on tavattu esitettää suuri risti toisessa kädessään.

Pelikaanitalo on rakennettu 1600-luvun lopulla ja saatiin valmiiksi 1705. Talon nimi tulee pelikaaniveistoksesta talon eräässä nurkassa. Puusta tehdyt kuistit olivat yleisiä tuon ajan rakennuksissa. Talo rakennettiin uudelleen sen tuhouduttua toisessa maailmansodassa. Nykyisin talo on Varsovan kaupungin matkailutoimisto.

Armoisan Neitsyt Marian jesuiittakirkko on vuonna 1621 rakennettu. Se edustaa manierista ja barokkista tyyliä ja on säilynyt muuttumattomana.

Salvatorin talo on Jakub Gianottille rakennettu. Talo on varhaisbarokkia ja sieltä on poistettu uskonnolliset patsaat sodan jälkeen ja tilalle pantiin maallisemmat kuvat kuten tavallisia ihmisiä esittäviä patsaita.

Kaupunkikirjat : Varsova. Helsinki media 1998

Euroopan arkkitehtuurin historia, Nikolaus Pevsner, Helsinki 1943, 1963, Otava

TOP tietosanakirjat 1-8, Porvoo 1990, WSOY

Ajasta aikaan- oppikirja; eurooppalainen ihminen, WSOY, 1995

Pikkujättiläinen; WSOY 1985

http://www.minedu.fi/opm/unesco/maailmanperinto.html

Takaisin