Ranskalainen elokuvaohjaaja, katolinen askeetti, Robert Bresson on yksi historian arvostetuimpia ja tunnustetuimpia ohjaajia, joka ei kuitenkaan saanut osakseen niin suurta kansainvälistä menestystä kuin monet muut hänen maanmiehensä ja -naisensa. Hän on pysynyt lähinnä pienten mutta innokkaiden piirien Jumalana ja häntä pidetään yhtenä ranskalaisen elokuvan lopullisena määrittelijänä ja uuden aallon luojana.

Robert Bressonin syntymävuosi on hieman hämärän peitossa. Joidenkin ihmisten mukaan hän olisi syntynyt vuonna 1907, mutta Philippe Arnaud, joka kirjoitti hänen elämäkertansa, väittää hänen syntyneen jo vuonna 1901. Oli asian laatu kuinka tahansa, Bresson syntyi syyskuun 25. päivänä Bromont-Lamonthen kylässä, Auvergnen kunnassa Ranskassa.

Hän opiskeli alun perin taidemaalariksi Ranskan parhaissa oppilaitoksissa, mutta kuitenkin hylkäsi maalaamisen elokuvataiteen vuoksi vuonna 1932.

Kuten moni muu samalle alalle pyrkivä hän aloitti ensin käsikirjoittajana ja päätyikin Frederic Zelnickin työryhmään ja teki käsikirjoituksen elokuvaan C’était un musicien (Olipa kerran muusikko). Hänen ensimmäinen elokuvansa Les Affaires Publiques ilmestyi vuonna 1934. Se ei kuitenkaan kiinnittänyt suuren yleisön huomiota, ja hän joutui palaamaan käsikirjoittamisen pariin. Hän työskenteli tuottajana ohjaaja Pierre Billonadille elokuvassa Courrier Sud ja Claude Heymannille Les Jumeaux de Brightonissa-elokuvassa. Myöhemmin hän ei kuitenkaan enää pitänyt niitä osana omaa tuotantoaan.

Vuonna 1939 Bresson liittyi Ranskan armeijaan ja taisteli vapauden, veljeyden ja tasa-arvon puolesta saksalaisia sotajoukkoja vastaan. Gestapon vangittua hänet hän joutui viettämään yli vuoden natsien keskitysleireillä. Tuo kokemus jätti Bressoniin lähtemättömän jälkensä, joka myöhemmin inspiroi häntä luomaan suurimman elokuvansa " Kuolemaantuomittu on karannut ".

Vankilasta vapautumisensa jälkeen Bresson palasi Pariisiin.Sodan lähentyessä huippuaan hän alkoi valmistella ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa Les Anges du Péché (Synnin Enkelit), joka valmistui vuonna 1943. Elokuva sijoittuu nunnaluostariin ja kertoo nunnaksi pyrkivän naisen kilvoituksesta ja uhrauksista. Kyseinen elokuva on sinänsä harvinainen laatuaan, koska siinä Bresson käyttää ammattinäyttelijöitä, lavasteita, hiottuja repliikkejä ja juuri elokuvaa varten sävellettyä musiikkia eli juuri niitä elementtejä, jotka hän myöhemmissä töissään hylkäsi. Kyseinen elokuva sai kymmenet kriitikot lankeamaan polvilleen ylistyslaulujen saattelemana.

Bresson jatkoi vahvoja esityksiään elokuvalla Naisen kosto (Les dames de Bois de Boulogne), jonka hän julkaisi vuonna 1945. Se on Jean Cocteaun dialogin siivittämä nykyaikainen versio Denis Diderot’n kolmiodraamasta, jossa tunteiden todellisuutta lähestytään erilaisten naamioiden, teeskentelyn ja juonittelun turvin.

Merkittävänä elokuvana mainittakoon myös Papin päiväkirja (Journal d’un curé de campagne), joka valmistui vuonna 1951.Elokuva nosti Bressonin vihdoinkin kansainväliseen suosioon. Bresson kävi käsiksi Georges Beranosin romaaniin, ja tuttuun tapaansa hän valitsi kuvattavaksi kaikkein epäfilmaattisimmat katkelmat. Elokuva kertoo tavallisen maalaispapin elämästä ja siitä, kuinka hän yrittää tuoda pelastusta pieneen, mutta väkivaltaiseen ranskalaiskylään. Teos heijastaa myös Bressonin omia ideologioita ja vakaumusta katolisen maalaispapin silmin. Kuten monet muu katoliset suurmiehet Bresson on minimoinut päänäyttelijän roolin elokuvassa ja jättää enemmän aikaa ja ihmisen yksinäisyyden pohdiskelulle.

Muita Bressonin tunnettuja elokuvia ovat esimerkiksi Dostojevskin tekstiin perustuva Taskuvaras (1959),Jeanne d’Arc (1962), Mouchette-raiskattu sekä aasin elämän inhimillistetty kuvaus Balthazar, joka on Bressonin eräs rönsyilevimmistä töistä. Teos kuvaa elämää maaseudulla, jossa paikallisten nuorten turhautuneisuus purkautuu silmittömänä, kohteettomana väkivaltana ja seksuaalisuuden kieroutuneina muotoina. Balthazar-aasi joutuu todistamaan kaiken.

(Un condamné á mort s´est échappé,1956) perustuu Andre Devignyn muistelmiin. Hän oli vastarintaliikkeen mies, jonka saksalaisten miehityksen aikaan Gestapo vangitsi ja joka tuomittiin kuolemaan. Bresson loi tarinasta tiukan ja askeettisen pakotarinan ja hyödynsi myös omia keskitysleirikokemuksiaan. Elokuva on ensimmäinen lajiaan, jossa Bresson käyttää täysin kouluttamattomia näyttelijöitä ja tyyliä, joka kammoksuu dramaattisuutta yli kaiken. Hän ei kutsunut näyttelijöitään näyttelijöiksi, vaan malleiksi.

Tarinan päähenkilö Fontaine pidätetään vakoilusta ja attentaatin valmistelusta ja lukitaan pieneen kiviseen selliin paksujen muurien sisäpuolelle. Sellissä on vain pieni kivinen pöytä, kova punkka ja pieni kalteroitu ikkuna, jonka kautta Fontaine pystyy tutkimaan ympäristöään: hän on päättänyt paeta. Muita henkilöitä elokuvassa ovat Terry ja Orsini, jotka molemmat teloitetaan elokuvan aikana. Seinänaapuri Blanchet’n kanssa Fontaine pitää yhteyttä niin naputuksin kuin ikkunan kautta jutellenkin. Mukana ovat myös mies nimeltä Hébrard ja pappi, joka antaa Fontainelle vähän väliä katkelmia raamatusta. "Olisi liian mukavaa, jos Jumala huolehtisi kaikesta",toteaa Fontaine yhdessä kohtauksessa. Kyseinen lause oli myös Bressonin suosima. Fontaine tutkii koko sellin läpikotaisin ja huomaa sen paksun tammioven sisältävän myös pehmeämpää puuta. Hän salakuljettaa selliinsä lusikan, jolla hän hitaasti mutta varmasti kaivaa tiensä ulos oven läpi. Kuukauden kuluttua saapumisestaan hän onnistuu irroittamaan ensimmäiset laudat ovesta. Kuitenkin monien esteiden vuoksi urakka tuntuu kestävän ikuisuuksia. Mutkia matkaan tulee esimerkiksi lusikan katkettua. Myös paljastuminen luo pelkoa. Bresson ottaa erikoislähikuvia pienistä, mutta tärkeistä esineistä, esimerkiksi teroitetusta lusikasta, kynästä, jonka avulla Fontaine pystyy suunnittelemaan pakoaan, ja eritoten käsistä, jotka ovat kaiken tuon rehkimisen ja puurtamisen keskeisimmät välineet. Hän valmistaa köysiä punkkansa rautalangasta ja peitteistä ja koukkuja lampun kehikosta. Erillistä ääniraitaakaan ei ole, vaan Bresson käyttää Mozartin sinfonioita ja niitäkin käytetään hyvin harvoin ja terävästi eritoten niissä kohtauksissa, joissa vangit tyhjentävät likasankojaan likakaivoon.

Elokuva saa odottamattoman käänteen, kun noin 16-vuotias poika Franqois Jost siirretään samaan selliin Fontainen kanssa. Pelko vakoilusta nousee Fontainen mieleen, ja hän joutuu pulman eteen: pitääkö surmata poika vaiko paeta hänen kanssaan? Muiden vankien kehottaessa Fontainea kiirehtimään hän hioo suunnitelmaansa pilkuntarkasti. Jokaikinen ääni ja liike on hänen hankkeensa tarkastelun kohteena.

Vihdoin kaikki on valmista ja Fontaine päättää toteuttaa suunnitelmansa. Hän on päättänyt ottaa Franqoisin mukaansa. Yön turvin he kulkevat pitkin käytäviä sekunnintarkoin ajoituksin ja pääsevät katolle asti. Laskeuduttuaan alas muurilta pihalle Fontaine taltuttaa yhden vartijan käyttämällä koukun sijasta käsiään, ja he kiipeävät seuraavalle muurille. Edessä on kuolemanvaarallinen nuorallatanssi: heidän täytyy pingottaa yksi köysistä muurien välille. Tässä vaiheessa kuitenkin Fontaine epäröi ja he joutuvat odottamaan. Tuntien kuluttua hän kuitenkin rohkaisee mielensä ja onnistuu sinkoamaan köyden onnistuneesti muurin toiselle puolelle, ja he pääsevät vapauteen. Kuolemaantuomittu on karannut.

Kuten sanottu Bresson ei koskaan noussut maailmanlaajuiseen maineeseen, vaan säilytti oman persoonallisen tyylinsä loppuun asti. Hänen elokuvissaan sisältö nousee aina ulkokuorta tärkeämmäksi. Monet kutsuvat hänen elokuviaan kolkoiksi, ja hän itsekin on sanonut: "Ajatukset ovat vihollisia, mutta tunteet ystäviä." Bresson koki vuonna 1999 luonnollisen kuoleman. On sanomattakin selvää, että hän on yksi elokuvahistorian omaperäisimpiä ja parhaita ohjaajia.

PAINETUT LÄHTEET

Tiedon Värikäs Maailma. Oy Weilin+Göös Ab 1973

VERKKOLÄHTEET

Kinema, Sarah Jane Gorlitz, Robert Bresson: Depth Behind Simplicity.

(http//:www.arts.uwaterloo.ca/FINE/juhde/gorl001.htm ).

Haettu 23.11.2001

ForeignFilms.com, Biography of Robert Bresson.

(http//:www.foreignfilms.com/bio.asp?person_id=1015 ).

Haettu 23.11.2001

(http//:www.kath.ch/film/bresson/bresson.htm)

Haettu 23.11.2001