Winston Leonard Spencer Churchill syntyi 30.11.1874 Oxfordshiressä.

Churchillissä yhdistyi kaksi todella erilaista sukujuurta. Hänen isänsä kuului nimekkääseen englantilaiseen ylimyssukuun. Winstonin äiti oli New York Timesin omistajan tytär. Winston Churchill vietti lapsuutensa Irlannissa ja opiskeli Harrow´ssa. Ylimystöelämä vei Churchillin vanhempien mielenkiinnon, minkä takia hän tunsi välillä itsensä hylätyksi. Winston oli koko elämänsä ajan ollut herkkä ja altis masennukselle. Hän kärsi vaivoistaan sanaakaan sanomatta.

Churchillia veti puoleensa politiikka. Hän asettui ehdokkaaksi Oldhamin välivaaleissa, mutta epäonnistui. Churchill toimi ensimmäisen maailmansodan ensimmäisenä vuotena ensimmäisenä merilordina. Toisen maailmansodan ensimmäisten kuukausien aikana hän toimi samassa tehtävässä. Sotien välisenä aikana hänen uransa koki paljon nousuja ja laskuja. Hän siirtyi vuonna 1924 liberaaleista konservatiiveihin, mutta se ei tehnyt vaikutusta keskiluokkaan.

Päinvastoin kuin useimmat konservatiivit Churchill suositteli varustautumista jo 1930-luvun puolessa välissä. Hän oli niitä ensimmäisiä, jotka huomasivat natsismin vaarat. Hänen uransa oli silloin aallonpohjassa, ja hän joutui eristyneemmäksi puolueestaan, kun hän asettui kuningas Edvard VIII:n puolelle kruunustaluopumiskriisin aikana vuonna 1936. Englannin valtionkirkon kanta oli täysin päinvastainen.

Hitlerin todettua, että hänen rauhanehdotuksensa ei ollut saanut englantilaisilta asianomaista kiitosta osakseen, saksalaiset päättivät pommittaa Englannin raunioiksi. Englantilaiset puolestaan taas odottivat saksalaisten maihinnousua. Saksan johto piti "Englannin kaupunkien hävittämistä maan pinnalta" soveliaampana, vaarattomampana ja tehokkaampana keinona. Niinpä saksalaiset alkoivat pommittaa Lontoota.

Nyt alkoi uusi kuva Churchillista tulla ihmisten tietoisuuteen. Se, että hänet nähtiin seisovan miettiläänä tuhoutuneen alahuoneen kiviröykkiöitten keskellä tai että hän viipyi kirkoissa, joista olivat vain muurit jäljellä teki hänestä lähes patriarkaalisen. Churchill nähtiin usein kuningasparin seurassa. Churchillista tuli pelkän olemuksensa ja liikkeittensä ansiosta Englannin kansalle vertaansa vaille oleva voimalähde.

Churchill on joskus voinut olla kärsimätönkin, kun alahuoneen jäsenet olivat vaatineet häntä tilille sotilaallisista vastoinkäymisistä. Hän lausui toukokuussa 1941: "On olemassa sellaistakin arvostelua, joka käy hieman ihmisen hermoille. Tuo arvostelu muistuttaa kulkijaa, joka havaitsee parivaljakon raskaasti ponnistelevan mäkeä ylös ja tällöin katkaisee lähimmästä pensaasta varvun - ja tällaisia varpuja on runsaasti - sekä suomii niillä hevosia sydämensä yltäkylläisyydestä. Hän saattaa tarkoittaa vain hyvää; ja kuka voi väittää ja todistaa, ettei hän täten itseään rasittamalla vaikuta hevosiin, niin että vaunut pikemmin pääsevät mäen päälle?" Ilmeisesti Churchillin mielestä oli kunniakkaampaa olla vetojuhta kuin hoputtaja.

Churchillin kansansuosio ja parlamentaristinen asema olivat vahvoja. Hän johti taistelua kotirintamalla, samoin ulko- ja sisäpolitiikkaa sekä myös taistelustrategiaa. Tavoitteena hänellä oli sotaponnistelujen yhdensuuntaistaminen, minkä takia hän joutui matkustelemaan paljon.

Stalinin Neuvostoliiton ja Churchillin välille oli ilmennyt säröilyä viimeisten sotakuukausien aikana, erityisesti Jaltan konferenssin jälkeen. Churchill vastusti "rautaesirippua", joka olisi eristänyt Itä-Euroopan. Hän ehdotti ajatusta Euroopan neuvoston perustamisesta ja painotti amerikkalais-englantilaisen liiton välttämättömyyttä Neuvostoliiton uhan vuoksi.

Ulkopolitiikassa haluttiin läheistä liittolaisuutta Yhdysvaltoihin. Churchill toivoi pystyvänsä toimimaan lievittäjänä kylmässä sodassa. Hän toivoi itsestään lähentymispolitiikan ja rauhan miestä Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sisä- ja ulkopoliittiset hankaluudet estivät hänen toiveidensa toteutumisen. Winston Churchillilla oli myös tärkeä osuus liittoutuneiden huippuneuvotteluissa, joissa sodanjälkeistä tilannetta selviteltiin. Kovista yrityksistä huolimatta hän ei pystynyt palauttamaan brittiläistä maailmanvaltaa entiseen mahtavuuteensa eikä rajoittamaan Neuvostoliiton vaikutusvallan lisääntymistä Euroopassa.

Vuoden 1945 kesällä konservatiivit hävisivät vaalit ja labourpuolue nousi valtaan. Vuonna 1951 Churchillista tuli pääministeri, mutta hän siirtyi 1955 syrjään työtoverinsa Anthony Edenin hyväksi. Winston Churchill hylkäsi herttuan arvonimen, mutta sen sijaan hyväksyi Sukkanauharitarikunnan merkin, jolloin hänestä tuli "Sir Winston Churchill".

Viimeiset elinvuotensa Churchill vietti eläkkeellä maalaisasunnossaan Chartwellissa Kentissä tai Etelä-Ranskassa kaukana aktiivipolitiikan piristävästä ilmapiiristä iän ja sairauden murtamana miehenä. Winston Churchill kuoli 24.1.1965, päivälleen seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin kuin isänsä. Kuningatar oli kunnioittamassa Churchillin muistoa hänen hautajaisissaan.

PAINETUT LÄHTEET

Hagberg, Knut, Winston Churchill. Helsinki 1945

Otavan Suuri Ensyklopedia. Helsinki 1976

Spectrum tietokeskus. Helsinki 1976

VERKKOLÄHTEET

Skotlannin kansainvälisen kirjaston www-sivu

(www.nls.ac.uk).

Haettu 6.11.2001.