Elisabeth I - viimeinen Tudorin suvun hallitsija - syntyi Greenwichissä 7. syyskuuta 1533. Hänet nimettiin isänsä äidin Elisabeth of Yorkin mukaan. Tämä itse oli myös ollut toisen Elisabethin, kuningas Edward IV:n puolison, tytär. Hänen vanhempansa kuningas Henry VIII ja hänen toinen vaimonsa Anne Boleyn toivoivat poikaa jatkamaan sukua, mutta saivatkin suureksi pettymyksekseen tyttären. Kolme vuotta Elisabethin syntymän jälkeen tämän isä alkoi kyllästyä tulevan kuningattaren äitiin ja hänestä oli siis päästävä eroon. Miespuolista perijää ei ollut syntynyt, ja Henry alkoi harkita muita mahdollisia vaimoja. Tästä syystä kuningas järjesti oikeudenkäynnin, jossa Annaa syytettiin "oikullisen ja lihallisen halunsa" tyydyttämisestä muiden hovimiesten kanssa. Hänet todettiin syylliseksi ja teloitettiin toukokuussa 1536. Näihin aikoihin pieni Elisabeth laitettiin asumaan isosiskopuolensa Maryn äidin, Henry VIII:n edellisen puolison, hoiviin.

Elisabethilla oli kolme puolisisarusta: Edward, Thomas ja Mary. Mary oli puoliksi espanjalainen. Elisabethilla itsellään ei ollut tippaakaan ulkomaista verta suonissaan.

Elisabethin ei koskaan sallittu poistua kotimaastaan, ei edes Walesiin tapaamaan isoisäänsä Henry Tudoria. Viholliset näkivät hänet Englannin katolisesta Euroopasta eroamisen symbolina ja uhkana sisarpuoli Maryn synnyinoikeuksille. Elisabethin onnistui päästä valtaistuimelle Maryn kuoltua marraskuussa 1558 mahdollisesti syöpään, jolloin hänestä tuli kuningatar.

Elisabeth oli pelätympi kuin sisarpuolensa Mary. Tämä oli hyvä osoitus hallitsijan voimasta ja kuningaskunnan yhtenäisyydestä. Elisabethilla oli neuvokkaita poliittisia ehdotuksia, ja hän pitikin poliittista vakautta uskonnollisia oppeja tärkeämpänä. Kuningatar oli erittäin hyvin koulutettu ja puhui sujuvasti kuutta eri kieltä (englantia, latinaa, kreikkaa, ranskaa, italiaa ja espanjaa). Hän oli perinyt älykkyytensä, päättäväisyytensä ja oveluutensa kummaltakin vanhemmaltaan.

Elisabethin, josta tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä kuningattarista, 45 vuotta kestänyttä hallituskautta on yleisesti pidetty yhtenä Englannin historian loisteliaimpana. Tänä aikana Englannin kirkon asema vakiintui. Vuonna 1559 annettiin lait ylivallasta ja yhtenäisyydestä, ja ne muodostivat Englannin kirkkolait. Niitä, jotka eivät jostakin syystä sopeutuneet valtionkirkkoon, sakotettiin kiduttamisen ja roviolla polttamisen sijasta. Kirkon opetukset tiivistettiin 39 artikkeliin vuonna 1563, roomalaiskatolisten ja protestanttien kompromissina. Elisabeth itse kieltäytyi "tekemästä ikkunoita ihmisten sieluihin". Katsottiin, että on olemassa vain yksi Jeesus Kristus ja kaikki loppu on väittelyä pikkuseikoista. Hän vaati ulkonaista yhdenmukaisuutta. Useimmat hänen alaisistaan hyväksyivät tämän kompromissin uskonsa perustaksi, Kirkollisten olojen rauhoittuminen luultavasti pelasti Englannin uskonnollisilta sodilta, joista Ranska kärsi 1600- luvun toisella puoliskolla.

Elisabethin pitkä kausi oli kulta-aikaa. Sen aikana voitettiin taisteluita, seikkailtiin maailman merillä ja kirjoitettiin runoja. Elisabethin aikana vallitsi englantilainen renessanssi. Kausi toi mukanaan monia uusia löytöjä ja voittoja, kuten voiton Espanjan Armadasta, ja rauhaa sekä vaurautta, jotka edistivät taiteiden asemaa. Kuningatar itse antoi aiheen suuriin runoihin ja lukuisiin muotokuviin, jotka esittivät hänet kansansa symbolina. Musiikki sai tuolloin uusia piirteitä ja säveltäjät (William Byrd, Orlando Gibbons) toivat musiikkimaailmaan perinteisen keskiaikaisen musiikin tilalle uusia sävellyksen ja esityksen tekniikoita. Musiikin lisäksi myös arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa (Shakespeare) tapahtui merkittäviä muutoksia. Suuria taloja alettiin rakentaa ja uusia näytelmiä kirjoitettiin, jonka seurauksena perustettiin ainakin kuusi teatteria, muun muassa The Globe avattiin syyskuussa 1599.

Vanhuusiän vuosina kuningatar oli tietoinen ylipainoisuudestaan, kärsi hammassärkyjen aiheuttamista tuskista ja väsyi helpommin kuin suostui myöntämään. Viimeisinä vuosinaan pidetty ja rakastettu kuningatar oli yksinäinen, koska ei ollut missään elämänsä vaiheessa hankkinut lapsia tai mennyt naimisiin. Hänellä ei ollut läheisiä suhteita ja kaikki hänen luottoministerinsä ja ystävänsä olivat kuolleet jo aiemmin. Uljas ja rohkea Elisabeth selviytyi suurista vaikeuksista huolimatta voittajana ikääntymisestään välittämättä.

Elisabeth I:n kuollessa 24. maaliskuuta 1603 vakavaan sairauteen Skotlannin Jaakko VI otti valtaistuimen haltuunsa Englannin Jaakko I:nä. Olipa sattumaa tai ei, hän oli Elisabethin vaarallisimman vihollisen Skotlannin kuningattaren Marian poika.

PAINETUT LÄHTEET

Cristopher, Daniell, Matkaopas historiaan: Englanti. Karisto Oy:n kirjapaino 1995

Neville, Williams, The Life And Times of Elisabeth I, George Weidenfield & Nicolson and Book Club Associates, 1972

VERKKOLÄHTEET

(www.royal.gov.uk/history/elr.htm)

Haettu 4.10.2001