Alkuperäinen Globe-teatteri avattiin vuonna 1599. Se tuhoutui kokonaan tulipalossa vuonna 1613, kun sen katto syttyi tuleen kanuunanlaukauksesta, joka oli osa Henry VIII:n näytöstä. Uudelleenrakennustyöt aloitettiin lähes välittömästi. Tältä ajanjaksolta on säilynyt vain vähän virallista tietoa teatterin muodosta ja ulkoasusta. Puritaanit lopettivat teatteritoiminnan ja sulkivat koko rakennuksen vuonna 1642.

Amerikkalainen Sam Wanamaker perusti vuonna 1970 Shakespearen Globe-teatteritalosäätiön. Hän oli USA:ssa syntynyt näyttelijä, joka toimi myöhemmin myös elokuvaohjaajana Hollywoodissa. Projekti kohtasi monia suuria ylämäkiä, ja hänen unelmansa toteuttaminen kestikin yli kaksikymmentä vuotta.

Lisätietoa alkuperäisistä piirustuksista ja arkkitehtuurista saatiin vuonna 1989, kun ensimmäisen teatterin perustukset löydettiin Lontoon keskustasta Thamesin varrelta. Ne sijaitsevat vain n. 200 jaardin päässä rekonstruointipaikasta. Perustuksista saatiin arvokasta todistusaineistoa, vaikka niistä voitiinkin kaivaa ylös vain n. 5%, sillä loppuosaa peittää toinen 1900-luvulta peräisin oleva rakennus.

Theo Crosby tuli projektin arkkitehdiksi vuonna 1969 ja aloitti uudelleenrakennussuunnitelmien laadinnan 1986. Suunnittelua ja sisustusta varten tehtiin laajoja taustatutkimuksia, jotta lopputulos olisi mahdollisimman tarkka kopio alkuperäisestä. Hänen kuoltuaan 1994 työn saattoi loppuun Jon Greenfield.

Nyt lähes neljääsataa vuotta myöhemmin on Globe-teatteri jälleen avoinna yleisölle alkuperäisessä muodossaan. Itse Englannin kuningatar oli läsnä kunnioittamassa avajaistilaisuutta kesäkuussa vuonna 1997. Sam Wanamaker valitettavasti ehti kuolla aiemmin vuonna 1993.

Globe on 20-sivuinen pyöreä rakennus, jonka rakentamiseen käytettiin perinteisiä materiaaleja ja tekniikoita. Rakennus on kokonaisuudessaan 45 jalkaa eli n. 13.5 m korkea. Teatterin päälavan suunnittelu perustuu John Ronaynen tutkimuksiin. Näyttämön yllä on loistelias kullattu katos ("Heavens"), johon on kuvattu tähtiä ja Aurinko. Näyttämön takaseinä on koristeltu korkokuvin ja kaiverruksin, jotka viittaavat kreikkalais-roomalaiseen mytologiaan.

Katon rakentamiseen kului 6000 kimppua kaisloja. Kaikkiaan käytettiin 36 000 käsintehtyä tiiliskiveä. Ulkoseiniin käytettiin yli 180 tonnia kalkkikipsiä. Seinien molempiin puoliin käytettiin 168 000 metriä tammisälettä. Esityksiä mahtuu kerrallaan seuraamaan max. 1600 henkilöä

Rekonstruoitu Globe yhdistää kiehtovasti nyky- ja elisabethinaikaisen teatterin. Näytöksissä käytetään samantyylistä musiikkia ja soittimia kuin jo 1600-luvulla. Näin katsoja saa aidonkaltaisen vaikutelman senaikaisista näytöksistä. Myös puvut ovat omaa luokkaansa. Ryhmä renesanssin vaatetukseen erikoistuneita ompelijoita valmistaa suunnittelijan johdolla upeita vaatteita teatterin tarpeisiin. Mallit laaditaan museoiden maalauksia mukaillen ja ne ommellaan käsin antiikkisista kankaista. Jopa kengät räätälöidään itse.

Globe tarjoaa upeat puitteet opetukselle. Se on omistanut seitsemän kuukautta vuodesta opiskelulle. Koululaisryhmät ovat luonnollisesti tervetulleita tutustumaan teatteriin, jonne Shakespeare alun perin näytelmänsä kirjoitti esitettäviksi. Globe Education järjestää ympäri Englantia (ja maailmaa!!) opettajille ja oppilaille kursseja, joilla tutustutaan erityyppisiin teemoihin ja tulkitaan tekstejä tai näytelmiä. Tarjolla on myös luentojaksoja sekä työryhmiä (esim. näytelmänluku) aikuisille.

Globe on erilainen kokemus tottuneellekin teatterinkävijälle. Se näyttää, kuulostaa ja tuntuu erilaiselta kuin tavalliset teatterit. Globe on ulkoilmarakennelma, jossa noin tuhat ihmistä mahtuu istumaan katetuilla parvilla. Ne on rakennettu amfiteatterin muotoon lavaan nähden. Loput ihmiset seuraavat näytelmää pihan seisomapaikoilta. Globe on Lontoon kolmanneksi suurin auditorio, mutta silti sen tunnelma säilyy intiiminä.

Näytöksiä järjestetään päiväsaikaan, kuten tehtiin jo alkuperäisen Globen aikoina. Nykyään voidaan luoda valaistuksen avulla päiväolosuhteet myös iltaisin. Lavasteita on vain hyvin vähän, ellei ollenkaan: verhot ja huonekalut koristavat lavaa ja luovat kohtauksille tunnelmaa. Kaikki musiikki on elävää eikä tarkoituksellista valaistusta käytetä (poikkeuksena iltanäytökset).

Näyttelijän ja katsojan välinen suhde on aivan erityinen. Elizabethin aikaisissa näytöksissä yleisön odotettiin osallistuvan tarinan kulkuun. Yleisö saa tunnelman nousemaan. Jos sataa vettä, seisojapaikoilla olijat kastuvat. Auringonpaiste taas saattaa häikäistä parvilla istujoita, ja onkin suositeltavaa ottaa mukaan aurinkolasit. Lippujen hinnat on suhteutettu alkuperäisen Globen hinnastoon, sillä seisomapaikkojen hinnat vastaavat silloista pennyä ja parvipaikat vastaavasti taas kuutta pennyä.

Teatterin yhteydessä toimii myös Shakespearen Globe -näyttely. Se kertoo uudelleenrakennusprojektin vaiheista, ja ohjattu kierros sisältää myös tutustumisen itse teatteriin. Viime vuonna rakennettiin uutta näyttelyä, jonka olisi määrä sijaita maan alla. Jopa harjoitusten seuraaminen on mahdollista teatterisesongin aikana.

PAINETUT LÄHTEET

Around the Globe -lehti, kesä 1999 issue 10

Julkaisu Shakespeare’s Globe, Backround Notes

VERKKOLÄHTEET

Haettu 25.11.2001