Horatio Nelson syntyi syyskuun 29. päivä vuonna 1758. Hänen isänsä oli kirkkoherra Edmund Nelson. Horation äiti Catherine kuoli tämän ollessa yhdeksänvuotias. Horation eno kapteeni Maurice Suckling lupasi ottaa yhden pojista mukaansa merille. Näin Nelson pääsi 13-vuotiaana, vuonna 1771, töihin enonsa laivalle. Tämän jälkeen Nelson oli monilla eri aluksilla, ja 16-vuotiaana hän sai maistaa ensimmäisen kerran taistelun jännitystä olleessaan Intian vesillä. Nelson meni myöhemmin laivaston palvelukseen ja pyrki luutnantiksi. Melko lyhyessä ajassa Nelson kohosi komentajaksi.

Vuoden 1787 maaliskuussa Nelson meni naimisiin Francis Nisbetin kanssa, jolla oli myös poika edellisestä avioliitosta. Vuonna 1793 Nelson palasi merille ja joutui kahakkaan ranskalaisten kanssa. Vuosi tämän jälkeen hänet siirrettiin Calville, jossa hän sai ensimmäisen vakavan vammansa. Viholliset olivat pommittaneet Nelsonin alusta, ja sen aikana hänen päähänsä oli osunut sirpaleita, kiviä ja hiekkaa. Nelson menetti oikeasta silmästä näkönsä lopullisesti. Toinen vakava vammautuminen sattui Cadizissa. Siellä Nelson oli hyökkäämässä vihollisalukseen, kun hänen venettään alettiin ampua. Nelsonin oikea käsi sai osuman ja se jouduttiin amputoimaan.

Nelsonin laivaston ensimmäinen välikohtaus Napoleonin joukkojen kanssa sattui 1798 Egyptissä. He taistelivat Aboukirinlahdella. Brittien hyökkäys oli nopea ja he voittivat. Vaikka Napoleon hävisi, hän valloitti silti Egyptin. Nelsonin voiton vuoksi kuningas Yrjö III nimitti hänet pääriksi ja Niilin ja Burnham Thorpen lordiksi.

Vuonna 1800 Nelson lähetettiin Itämerelle ehkäisemään Tanskan, Ruotsin ja Venäjän liittyminen Ranskaan. Matka onnistui, vaikka sattuikin pieni taistelu. Tanska ja Venäjä lupasivat kuitenkin olla Englannin puolella.

Napoleon oli koonnut ranskalaisia ja espanjalaisia joukkoja. Nelson yritti kuitenkin estää näiden pääsyn Gibraltarille, ja he taistelivat Trafalgarissa 1805, jolloin Nelson kuoli. Hän oli tuolloin 47-vuotias.

Nelson ruumis on haudattu St. Paulin katetdraaliin, ja hänen patsaansa hallitsee Lontoon Trafalgar Squarea, jossa se katsoo merelle päin.

Ranskan sotalaivasto oli pienempi kuin Britannian, mutta Britannian maavoimat puolestaan olivat heikot verrattuna Ranskan vastaaviin. Englannin voimakkaan sotalaivaston takia ranskalaisten ei ollut helppoa hyökätä Englannin kanaaliin. Silti Napoleon valmisteli maihinnousua Isoon-Britanniaan. Hän uskoi valtaavansa kanaalin nopeasti. Hänellä oli alaisenaan myös Espanjan laivasto. Samaan aikaan Englannissa valmisteltiin puolustusta. Nelson suunnitteli, että taistelu tulisi käydä merellä, sillä siellä englantilaiset olivat vahvoja.

Aluksi ranskalaiset huijasivat Nelsonia, ja tämän alukset menivätkin Länsi-Intiaan "houkutuslaivojen" perässä. Tällä välin Napoleonin tarkoituksena oli nousta maihin Englannissa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi laivoja, ja operaatio loppui siihen. Amiraali Villeneuve, joka kuului Napoleonin laivaston johtajiin, lopetti brittien harhautuksen lähtemällä kohti Englantia. Nelson oli kuitenkin tehnyt suunnitelman, jonka tavoitteena oli estää Villeneuven pääsy Itämerelle ja saada muutkin vihollisalukset pidettyä poissa Välimereltä. Espanjalaiset ja ranskalaiset alukset olivat purjehtimassa Välimerelle, mutta ne jäivät Nelsonin ja tämän laivojen saartoon. Viholliset eivät voineet muuta kuin taistella, jos halusivat päästä Gibraltarille.

Nelson johti itse ensin taistelua laivallaan. Hän antoi kuitenkin toisen laivan jatkaa edelleen. Tuo laiva joutui ensimmäisenä taisteluun, ja pian kaikki muutkin olivat siinä mukana. Yksikään brittiläinen alus ei tuhoutunut taistelussa, mutta espanjalaiset ja ranskalaiset alukset olivat sitäkin huonommassa kunnossa. Nelson toteutti hyökkäyksessään uudenlaista tapaa, ja se toimi hyvin. Vain muutamat Villeneuven aluksista pystyivät pelastautumaan Cadiziin muiden laivojen antautuessa. Villeneuve itse joutui miehistöineen sotavangiksi.

Nelson kuoli Trafalgarin taistelussa, kun vihollisen ampuma luoti lävisti hänen selkärankansa. Hän kitui monta tuntia laivansa hytissä ja sai vielä tietoja taistelun etenemisestä. Kuollessaan Nelson uskoi voittaneensa Napoleonin lopullisesti, vaikka niin ei käynyt. Hän oli kuitenkin murskannut tämän merivoimat. Se toi Englannille suuren voiton ja turvasi sille meren herruuden, joka säilyi koko 1800-luvun.

Tämä taistelu oli Nelsonin viimeinen. Se oli myös viimeinen massiivinen purjealuksilla käyty sota.

PAINETUT LÄHTEET

Warner, Oliver, Nelson and the Age of the Fighting Sail. 1963

Southey, Robert, The Life of Nelson. 1953

Grimberg, Carl, Kansojen historia 18. Teollisuuden läpimurto 1983

Otavan suuri maailmanhistoria. Suuret vallankumoukset 1985