Viktoriaanisesta aikakaudesta puhuttaessa tarkoitetaan usein kuningatar Viktorian hallituskautta, joka kesti kesäkuusta 1837 tammikuuhun 1901. Aikakaudesta on tullut suurimerkityksinen käsite, koska kyseessä on harvinaisen pitkä hallituskausi. Mutta viktoriaanisella aikakaudella tarkoitetaan myös muuta kuin ajanmääritelmää. Sitä pidetään tietynlaisena erään aikakauden aatteiden, asennoitumisen ja tapojen kulttuurisena ykseytenä. Otaksutaan, että viktoriaaneille olivat ominaisia tietyt yhteiset piirteet, ja varsin usein käytetään sellaisia sanoja kuin "viktoriaaninen ihminen" tai "viktoriaaninen perspektiivi" . Viktoriaaneista tulee eräänlainen aikaan kiinnittynyt rotu tai kansallisuus.

Viktoriaaninen aika voidaan jakaa varhaisviktoriaaniseen, keskikauteen ja myöhäisviktoriaaniseen aikaan. Näille ei kuitenkaan ole tarkkaa määritelmää olemassa. Viktoriaaninen aika oli edistyksellistä, menestyksellistä ja onnellista. Ilman katusulkuja ja verisiä yhteenottoja saavutettiin suuria tuloksia. Parlamentarismi kehittyi, äänioikeuslakeja uudistettiin, vapaakauppa kukoisti, maa ja kansa vaurastui. Viktoriaaneja pidetään naurettavina, liikuttavina, tekopyhinä hurskastelijoina ja heidän aikaansa ahdistavana ja pölyttyneenä. Mutta vaikka asia näin olisikin, on tämä aikakausi kuitenkin kokonaisuudessaan onnellisimpia aikakausia Englannin historiassa. Englanti esitti tänä aikana koko maailmassa pääosaa melkein kaikilla aloilla: laajentumisen, tekniikan, vallankäytön, varallisuuden, valtiollisten muotojen sekä runouden alueella.

Varakkaiden ja köyhien kuilu oli tänä aikakautena suunnaton. Omaisuus oli epätasaisesti jakautunut: muutamat omistivat melkein kaiken, mutta suuri massa ei mitään. Naisen lakisääteinen asema oli miehen asemaa huonompi. Nainen oli taloudellisesti holhouksen alainen. Hänellä ei ollut pääsyä korkeimpiin oppilaitoksiin eikä valtionvirkoihin. Hän ei voinut harjoittaa korkea-asteisia vapaita ammatteja, ja häneltä puuttui valtiollinen ja kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Naisen paikka oli omassa kodissa. Muutamilla alueilla naisen asema parani 1800-luvun lopulla. Heille perustettiin yliopistoon johtavia oppilaitoksia, ja he voivat halutessaan ryhtyä sairaanhoitajiksi sekä harjoittaa lääkärin ammattia.

Uskonnonvapaus toteutettiin 1800-luvulla ja erityisesti kuningatar Viktorian aikana melko täydellisenä. Valtionkirkkoon, suuren enemmistön kirkkoon, kuuluivat melkein kaikki varakkaat, ja se oli konservatiivisempi kuin katolinen kirkko ja varsinkin vapaakirkko, jotka usein tukivat liberaalista puoluetta.

Iso-Britannian kuningatar Viktoria syntyi toukokuussa 1819 Kensingtonin palatsissa Kentin herttua Edwardin sekä herttuatar Victoiren ainoana lapsena. Syntyessään hän oli viidentenä kruununperimyslistalla. Valtaistuimella oli hänen isoisänsä Yrjö III, jonka sairastaman porfyrian (aineenvaihduntatauti) vuoksi kruununprinssi George oli sijaishallitsijana. Georgella oli kuusi nuorempaa veljeä, jotka kaikki olivat kuitenkin niin kelvottomia, ettei heillä ollut joko perillisiä tai he olivat syntyneet avioliiton ulkopuolella. Sijaishallitsijalla oli yksi lapsi, prinsessa Charlotte, mutta hän kuoli lapsivuoteeseen 1817. Tilanne oli niin paha, että sijaishallitsijan veljet Kentin herttua ja kaksi muuta kuninkaallista vanhaapoikaa komennettiin avioon. Näillä ei jäänyt lapsia eloon, mutta Kentin herttua Edwardin avioliitosta syntyi tytär Viktoria.

Kun Viktoria-vauva oli kahdeksan kuukauden ikäinen, hänen isänsä kuoli yllättäen 52-vuotiaana. Viktoria siirtyi askeleen lähemmäksi kruunua. Kuusi päivää myöhemmin kuoli Yrjö III, ja sijaishallitsija George nousi valtaistuimelle Yrjö IV:nä. Hän kuoli vuonna 1830, ja hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi Clarencen herttua, Viktorian setä, ja näin Viktoria siirtyi perimyslistan kärkeen. Seitsemän vuotta myöhemmin setä kuoli ja Viktoriasta tuli kuningatar vain 18- vuotiaana 20.6.1837.

Vuonna 1840 kuningatar avioitui saksalaisen serkkunsa Albertin kanssa. He olivat onnellinen pari. Viktoria oli kasvanut isättömänä ja Albert äidittömänä, mutta muutoinkin he täydensivät toisiaan. Albert ihaili vaimonsa vilkkautta ja elämäniloa, kun taas Viktoria sai tukea vakavaluonteisesta miehestään. Lapsia heille siunaantui yhdeksän. Vuosina 1840- 1857 heille syntyivät Viktoria, Albert Edward, Alice, Alfred, Helena, Louise, Arthur, Leopold ja Beatrice. Viktorian toistuvien raskauksien vuoksi Albert joutui perehtymään valtakunnan asioihin. Vähitellen hänestä tuli vaimonsa epävirallinen sihteeri ja "pysyvä ministeri".

Monien mielestä pariskunta jakoi vallan kaksistaan: Albert luki sanomalehdet, poimi esiin sen, mitä Viktorian tarvitsi tietää, ja piti siis järjestyksessä paperit ja vaimonsa. Viktoria hoiti muut kuningattaren tehtävät.

Viktorian kaudella hallitsijan poliittinen rooli muuttui: entisestä vallankäyttäjästä tuli seremoniallinen keulakuva, ja samalla monarkia vahvistui. Kun Viktoria nousi valtaan, tasavallalla oli runsaasti kannattajia, mutta hänen kautensa päättyessä kukaan ei asettanut monarkiaa kyseenalaiseksi.

Albert ei viihtynyt brittiaristokratian seurassa eikä hyväksynyt kevytmielistä hovielämää. Puolisot päättivät irtaantua Lontoon seurapiireistä. He hankkivat kaksi maaseutukotia, joissa asuessaan Viktoria oppi miehensä avustuksella arvostamaan maaseutua ja luontoa. Marraskuussa 1861 Albert joutui vuodepotilaaksi luultavasti lavantaudin (myöhemmin pääteltiin sen olevan vatsasyöpää) vuoksi, ja joulukuun puolessa välissä prinssi Albert menehtyi 42-vuotiaana. Puolison varhainen menetys jätti Viktoriaan lähtemättömät jäljet. Hän eli leskenä 40 vuotta, mutta ei koskaan kunnolla tottunut elämään ilman miestään. Hän sairastui vakavaan masennukseen, ja töiden hoitaminen oli tuskan takana.

Aluksi kansa ymmärsi kuningattaren surun ja Albertia alettiin arvostaa, mutta kun vuodet kuluivat eikä Viktoria halunnut tulla julkisuuteen, kansa alkoi kritisoida ja lehdissä julkaistiin kuvia tyhjästä valtaistuimesta. Leskeksi jäätyään kuningatar Viktorialla oli vain yksi läheinen ihminen, joka oli hänen luonaan ympäri vuoden. Hän oli eräs palveluskuntaan kuuluva mies nimeltään John Brown, johon Albert oli aikoinaan mieltynyt.

Kuningatar oli ristiriitainen hahmo, ja hänen kansansuosionsa heilahteli rajusti. Hänen arvonsa nousi sitä mukaa, mitä enemmän vuosia valtaistuimella kertyi lisää. Valtaannousun juhlavuodet olivat 1887- 1897, ja ne lujittivat kuningattaren suosiota. Hän oli koko kansakunnan äiti, perhearvojen ja poliittisen mahdin ruumiillistuma. Varsinkin keskiluokka tunsi hänet omakseen.

Kuningatar Viktoria kuoli tammikuussa 1901 oltuaan hallitsijana 64 vuotta. Kuolema oli alamaisille kova isku. Kuningatar oli edustanut pysyvyyttä ja turvaa tässä yhä nopeammin kehittyvässä maailmassa. Suurin osa briteistä oli syntynyt Viktorian hallintokaudella, eivätkä he osanneet kuvitella toista hallitsijaa hänen tilalleen.

PAINETUT LÄHTEET

Grimberg, Carl, Kansojen historia. Osa 18. Porvoo 1983

Grimberg, Carl, Kansojen historia. Osa 20. Porvoo 1984

Tingsten, Herbert, Viktoria ja viktoriaanit. Porvoo 1966

Kotiliesi 2001:18