Bazin mielestä nerokkaat teollisuusmiehet ovat keksineet elokuvan. Näitä nerokkaita teollisuusmiehiä on myös tiedemiesten keskuudessa. Jälkikuvailmiötä ja täten kuvaa tutki näkönsä menettänyt fyysikko Plateau ja huomattaviin kokeellisiin tutkijoihin kuuluva Edison yritti tehdä äänielokuvaa. Tosiasiassa elokuva syntyi sekä tiedemiesten että ei-tiedemiesten ponnistuksin.

Elokuva perustuu jälkikuvaan eli toisin sanoen silmän hitauteen. Kreikkalainen matemaatikko Ptolemaios on tehnyt ensimmäisen muistiinmerkinnän jälkikuvasta. Jälkikuvaan paneutuivat vuosien mittaan seuraavat tiedemiehet: Abbe Jean-Antoine Nollet (1765),Peter Mark Roget (1824),J.A.paris (1823-26),Joseph Antoine Ferdinand Plateau (1828-31) ja Michael Faraday 81828-31).

Faraday luetaan suurimpiin fysiikan tutkijoihin. Hänet tunnetaan etupäässä sähkötutkimuksistaan. Voidaan sanoa, että tiedemiehet ovat keskittyneet elokuvakameran kehittämiseen, koska kameraa voidaan käyttää tutkimusvälineenä.

Kun tehdään elokuvia, tarvitaan sisäpuolelta musta laatikko, optiikka ja valoherkkä levy tai filmi. Kameran runko sai alkunsa ns. camera obscurasta. Se tarkoitti huonetta, jonka yhdessä seinässä olevan reiän kautta vastapäiselle seinälle kuvautui ylösalaisin aurinko. Havainnon teki Aristoteles. V.1040 arabialainen astronomi Alhazen kuvasi, kuinka tällä menetelmällä saattoi seurata auringonpimennyksen vaiheita.V.1500 Leonardo da Vinci toteutti maailman ensimmäisen todellisuutta tallentavan "valokuvauskameran". Tunnetuimpia valokuvauksen kehittäjiä: Niepce (1816-1822), Talbot (1830), Daquerre (1837). Mainittakoon, että valokuvauksen hallitseminen oli elokuvauksen edellytys. Eadweard Muybridge oli ammattitaitoinen valokuvaaja, ja hän toteutti ensimmäisen elokuvallisen sarjan.

Muybridge kehitti myös projektorin, jolla saattoi heijastaa liikkeen yhtäjaksoisena yleisölle. Ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Jules Janssen kuvasi laitteellaan ilmiötä,joka oli liian hidas silmän havaittavaksi: Venuksen kulkua Auringon ohi, v.1874. Tämä tapahtui ennen Muybridgea. Janssenin laite oli jo eräänlainen elokuvakamera.

Marey kehitti v.1882 tavan, jossa suurehkolle, suorakaiteenmuotoiselle lasilevylle voitiin taltioida liikkeen eri vaiheet: hän korvasi Muybridgen kaksitoista kameraa yhdellä. Marey kehitti v.1887 menetelmän, jossa lasilevy korvattiin paperifilmillä. V.1829 Plateu keksi sulkimen. Ilman suljinta ei elokuvakameraa voida kuvitellakaan.

Omat kameransa kehittivät myös ranskalainen Louis Le Price ja englantilainen William Friense Greene vuoteen 1888 mennessä. Tarve päästä tekemään havaintoja ilmiöstä, jotka olivat silmälle, liian nopeita, aiheutti elokuvakameran kehityksen alkamisen. George Fastman kehitti taipuisan, läpinäkyvän filmin, joka ilmestyi markkinoille v.1889.

Projektorin kehitys lähti ns. taikalyhdystä. Taikalyhdyssä tuli olla linssi, jotta se voi toimia. Hollantilainen Cristian Huygens oli ensimmäisiä, jotka kehittivät taikalyhtyä vuosina 1655-56.

Itävaltalainen tykistöupseeri paroni Franz von Vchaitius kehitti projektorit, joilla ensimmäisen kerran voitiin heijastaa kankaalle elokuvia: ne koostuivat lasilevyille piirretyistä kuvista ja niitä käytettiin opetustarkoituksiin.

Unchatiuksen jälkeen (1870) Henry Reno Heyl heijasti Philadelphiassa valokuvia kankaalle: kuvat oli otettu tavallisella kameralla siten, että tanssiva pari pysähtyi asentoihin, jotka muodostivat jatkuvan liikkeen illuusion. Woodville Latham ja hänen poikansa ansaitsevat maininnan varhaisen elokuvaprojektorin kehittämisestä. He esittivät 20.5.1895 neljäminuuttisen elokuvansa "New Yorkissa".

Louis Lumiere oli keksijä ja teknisten laitteiden kokeilija, jonka luova kausi kesti vain viisi vuotta (1895-1900) ja jonka tuotanto lakkasi jo vuoden 1905 tienoilla. Lumiere suoritti koekuvauksia v.1895 ja esitteli välineistöään suljetuissa esityksissä asianharrastajille ja lehdistölle. Vuonna 1896 perustettiin ensimmäinen keskitetty elokuvaliikeyritys, joka saattoi valmistaa kuvauskalustoa, filmimateriaalia sekä projektoreita. Lumieren perheellä oli esitysverkoston alku, joka Lumieren kymmenen aktiivivuoden aikana laajeni ympäri maailman. Lumierillä oli kuvaajia, jotka toimivat itsenäisesti kymmenissä eri maissa. Lumieren ensimmäinen elokuva on "Työläiset lähtevät tehtaasta"(1895). Elokuva on yksinkertainen dokumentaarinen talletus: kamera kuvaa työläisten työstälähtöä. Tämä elokuva on muutaman kymmenen sekunnin pituinen kuten muutkin Lumieren teokset. Lumieren muita kuuluisia elokuvia on mm. "Juna saapuu asemalle", "Lapsi syö soppaa", "Kasteltu kastelija". Lumieren tallennukset ovat korvaamatonta havaintomateriaalia tulevien aikojen historijoitsijoille. Niissä näkyvät esimerkiksi katoavat ammatit, jotka ovat käsityöläiskulttuurin muotojen ja eleiden viimeisiä ilmentymiä.

Lumieren elokuvat keskittyvät arkisiin aiheisiin, ja ne säännöllisesti talletettiin ulkona päivänvalossa. Monet ihmiset sanoivat tuolloin, että jos liikkeeseen voitaisiin lisätä sana ja värit, olisi tuloksena elämä. Tunnetuimmat Lemieren kuvaajat ovat Alexandre Promio, Felix Mesquich ja Francis Doublier. He kiersivät muutamassa vuodessa koko maailman.

Katsaus Lumieren tuotantoon osoittaa, että siinä on paljon meliesläisinä pidettyjä piirteitä ja päinvastoin Lumiere oli olennaisesti maalari, Picasson, Manet‘n ja Keinoirin aikalainen, joka ikuisti itselleen läheisiä aiheita: puistoja, tehtaita kortinpeluuta. Hän oli yksi viimeisistä impressionisteista ja samalla tyypillinen kirjailija, Marcel Proustin ajan ihminen.

David Griffithiä pidetään "elokuvan isänä", jonka nimiin on yhdistetty kymmeniä elokuvakerronnan ja- kielen keksintöjä. Griffith luki lapsuudessaan ja nuoruudessan paljon kaunokirjallisuutta, mikä näkyy hänen elokuvistaan. Vuonna 1908 Griffith ohjasi ensimmäisen elokuvansa "Dollien seikkailut". Griffith toteutti v. 1908-13 yli 400 biographelokuvan sarjan, ja se on yksi elokuvan historian ihmeitä. Griffith keksi siirtää kameraa kesken kohtauksen, jolloin elokuvasta tuli elävämpi, eikä se muistuttanut niin paljoa teatteria. Sekä eeppiset (lännenfilmit) että spektaakkelimaiset elokuvat (historialliset ja raamatulliset mammutit) olivat Griffithin hallinnassa.

Griffithin nuoria tähtiä olivat mm. Mary Pickford, Lillian Gish, Mae Marsh. Griffothin mestariteoksia: The Musketeers of Pig Alley, The Battle at Elderbush Gulch .

Vuonna 1915 esitettiin elokuvan jättiläinen Kansakunnan synty, joka on kolmen tunnin mittainen suurteos.

Jos Lumiere on elokuvan historiassa dokumentin, elokuvatallennuksen isä, Melies voidaan lukea elokuvafiktion, kertomuksia ja merkityksiä, tuottavan, kieltä artikuloivan ja luovan elokuvaohjauksen isäksi. Meliesin ensimmäiset teokset jäljittelivät sumeilematta Lumieren käsittelytapaa ja aihepiiriä. Melies alkoi tallentaa teatterinsa suosituimpia temppuja nauhalle. Mm. Faust, Pygmalion, Gulliver, Robinson Crusoe ynnä muut olivat hänen lähimpiä kuvattaviaan. Hän itse ohjasi, lavasti, näytteli ja käsikirjoitti kaiken. Meliesin toiminta aloitti elokuvataiteen ja –teollisuuden. Hän loi suuren omaisuuden ja menetti sen Yhdysvaltojen markkinoilla. Hän loi ensimmäisen nimenomaan elokuvayrityksiä varten suunniteltujen teattereiden verkoston.

Melies teki raskasta työtä lelujen, tulitikkujen ja karkkien myyjänä Montparnassen kulmilla, unohduksen vuosina. Seitsemännen taiteen isä vietti viime vuotensa rauhallisesti näyttelijöiden vanhuudenkodissa. Hän teki myös osallistuvia elokuvia,kuten teoksen "Dreyfusin oikeudenkäynti"(1899).

Melies kuvasi maailmaa uudella, ennennäkemättömällä tavalla ja tallensi henkilökohtaisia fantasioita.

PAINETUT LÄHTEET

Von Bagh, Peter: Elokuvan historiaa. Keuruu 2001

Otavan suuri ensyklopedia Keuruu 1979