Suomessa yleisesti käytetty käännös on tekstitys, jopa 90% tv-ohjelmista on tekstitetty. Harvoin käytössä oleva dubbaus on tuttu monille Venäjällä tai Italiassa vierailleille. Koska ihminen ymmärtää luettua tekstiä hitaammin kuin puhuttua, ei tekstitykseen voida laittaa kaikkea puhuttua. Suomennoksesta jää pois juonen kannalta vähemmän oleelliset asiat sekä turhat kiertelyt ja kaartelut. Tässä tutkielmassa olen tutustunut tarkemmin Kauniit ja rohkeat -sarjan suomennokseen. Aineistona käytin MTV3:lla 8.-11.10. 2001 esitettyjä jaksoja. Koska jaksot tulevat päivittäin, käytin tutkimuksessani neljää eri jaksoa. Jokainen näistä jaksoista kestää noin 25 minuuttia eli yhteensä tutkimusmateriaalia minulla oli käytössä noin kaksi tuntia. Sarjan jaksoilla ei alkuperäisversiossa ole ollut nimiä, mutta Suomessa ne on lisätty. Tutkimissani jaksoissa nimet olivat: "Vodkapäisen naisen kostonvalvojaiset", "Käännä linssit itseesi, Macy", "Kyyhkyläiset kaaoksen käynnistäjinä" sekä "Thorne ja vuorikauriin kutsu". Kauniit ja rohkeat -sarjalla on useita suomentajia, mutta näissä tutkituissa jaksoissa suomentajana toimi vain Liisa Honkanen. Muita sarjan suomentajia ovat mm. Tarja Hilli, Hannele Säynätjoki ja Kristiina Kaukoranta. Yleensä on luontevinta pitää yhdellä sarjalla vain yhtä suomentajaa. Näin suomentamisen linja pysyy samana eikä tule asiavirheitä esimerkiksi suomennettaessa fantasiatyylisiä paikannimiä ja muita suomenkielessä esiintymättömiä sanoja.

Sarja esitetään päivittäin samaan aikaan, klo 17.30. Ajankohdasta voi päätellä, että kohderyhmänä ovat nuoret aikuiset, joilla on tähän aikaan päivästä aikaa katsoa TV:tä. Jaksot kuitenkin uusitaan aina seuraavana aamupäivänä, jolloin TV:n ääressä ovat työttömät tai kotiäidit. Sarjan juonen kannalta kohderyhmäksi on saatettu valita nuoret, jotka ovat kiinnostuneita muotimaailmasta tai muuten vain koukeroisista ihmissuhteista ja juonitteluista. Sarja ei vaadi katsojaltaan omaa pohdintaa, vaan asiat on selitetty perinpohjaisesti.

Tutkimukseni tarkoitus on tutkia puhutun englannin kielen kääntämistä suomen kielelle. Tutkin, mitä suomentaja on pitänyt oleellisena ja mitä hän on pitänyt juonen kannalta epäoleellisena. Tavoitteenani on saada selville, kuinka paljon suomennos eroaa alkuperäistekstistä.

Kauniit ja rohkeat on amerikkalainen saippuaooppera, joka kuvaa kahden muotitalon omistajaperheiden ihmissuhteita. Ne ovat todella mutkikkaat ja kauan sarjaa seuranneet ovat varmasti huomanneet, kuinka seurustelusuhteet ovat lyhkäisiä ja samat poikaystävät kiertävät naiselta toiselle. Perhesuhteet ovat myös solmussa. Erityisesti Rick- nuorukaisen perhe on monimutkainen: hänen isänsä on Eric, jonka poika Ridge on seurustellut Rickin äidin kanssa. Välillä Ridge on ollut siis Rickin isäpuoli sekä veli. Jo tämä saa Kauniiden ja rohkeiden ihmissuhteisiin tottumattoman pään pyörälle. Kaksi sarjan hallitsevaa ympäristöä ovat muotitalot Spectra ja Forrester. Nämä ovat kilpailleet keskenään Los Angelesin muotipiireistä, mutta nyt vuosien varrelle ovat riidat rauhoittuneet ja juonikiemurat keskittyvät enemmän perheiden sisäisiin vuorovaikutustilanteisiin.

Kauniissa ja rohkeissa ei ole varsinaista juonta vaan jokaisessa jaksossa edetään enemmän tai vähemmän henkilöiden elämässä. Samaa tilannetta voidaan puida viikkoja, mutta jotkut sivuutetaan vain asian mainitsemisella. Tyypillistä Kauniissa ja rohkeissa on asioiden kertaus ja muistelu. Yleensä jakso loppuu jännittävään kohtaan, jotta pidettäisiin katsojan mielenkiinto yllä ja varmistettaisiin katsojia huomisellekin.

Kun on päätetty, milloin käännettävä ohjelma esitetään televisiossa, otetaan kääntäjään yhteyttä. Tuotantosuunnittelija ottaa yhteyttä freelancekääntäjään vähintään kaksi viikkoa ennen ohjelman lähettämistä. Tämä riippuu tietenkin ohjelmatyypistä ja ohjelman pituudesta. Materiaali koostuu videokasetista, äänikasetista ja yleensä myös käsikirjoituksesta, jonka perusteella ohjelma on tehty. Jos käsikirjoitus puuttuu, on kääntäjän poimittava puuttuva teksti nauhalta. Käsikirjoitusten laatu voi vaihdella suuresti, ja lopullinen teksti saattaa poiketa siitä paljon. Kääntäjä tekee varsinaisen käännöstyön ääninauhan pohjalta, joten se on hyvin tärkeä työväline.

Seuraava vaihe on ohjelman katsominen. Monet yksityiskohdat selviävät vasta, kun näkee ohjelman, siksi ohjelman katselu on tärkeää. Jos ohjelmasta on yleiskuva, välttyy väärinkäsityksiltä. Harvoin kaikki selviää ensimmäisellä katselulla, siksi on syytä katsoa ohjelma vielä kertaalleen, kun raakakäännös on saatu valmiiksi. Usein huomaa epäselvyydet vasta käännöstä tehtäessä. Samanaikaisesti voi tarkistaa, toimiiko ruututeksti kuvan ja äänen kanssa moitteettomasti. Monet ohjelmat sisältävät puhutun tekstin lisäksi niin sanottuja kuvatauluja, jotka täytyy kääntää. Kyseessä voi olla alaotsikko, nimi, titteli, nimikilpi, sitaatti kirjasta jne. Kuvataulut eivät yleensä käy ilmi käsikirjoituksesta eivätkä ääninauhasta, joten ne on poimittava kuvasta.

Käännettäessä ensimmäinen tehtävä on tekstin jakaminen sopiviin jaksoihin äänen perusteella, jotta ruututeksti voidaan muotoilla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmat ihmiset tarvitsevat 5-6 sekuntia ehtiäkseen lukea ja ymmärtää ruututekstin, joka koostuu kahdesta täydestä rivistä. Käytännössä repliikkiteksti ei ainoastaan koostu kaksirivisistä täysistä ruututeksteistä vaan voidaan myös käyttää yksirivisiä ruututekstejä, joiden pitää näkyä kuvaruudussa 3-4 sekuntia, tai lyhyempiä kaksirivisiä ruututekstejä. Kolmirivisiä ruututekstejä yritetään välttää, koska ne peittävät turhan suuren osan kuvasta. Teknisesti on mahdollista täyttää koko kuvaruutu tekstillä, mutta se on harvoin tarkoituksenmukaista. Maksimirivin pituus ruututekstissä vaihtelee 30:stä 34:ään lyöntiin kirjainkoon perusteella: "laihat" kirjaimet kuten i, l ja t vievät vähemmän tilaa, kun taas esimerkiksi b, m ja w vievät enemmän tilaa.

On itsestään selvää, että kaikkea, mitä sanotaan kuudessa sekunnissa, ei yleensä voi ilmaista kahdella lyhyellä rivillä. Käännettäessä täytyy siis lyhentää ja muokata tekstiä. Tiivistäminen onkin yksi TV-kääntäjän tärkeimmistä, mutta myös vaikeimmista tehtävistä: täytyy osata päättää, mikä alkuperäispuheen informaatiosta on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää. On valittava keskeiset asiat ja ilmaistava ne niin lyhyesti ja ytimekkäästi kuin mahdollista kielen siitä kuitenkaan kärsimättä. Ruututekstien muotoileminen ei ole aivan yksinkertaista ja yksiselitteistä. Usein kokonainen lause ei sovi yhteen ruututekstiin, joten silloin ei ole yhdentekevää, miten lause jaetaan. On tärkeää, että katkos tulee luonnolliseen kohtaan lauseessa, niin että se ei häiritse luettavuutta. Tekstin jakamisen ja luettavuuden kannalta voidaan antaa muutama hyvä neuvo:

a) Seuraa lausejakoa (päälause, sivulause jne.).

b) Älä erota sanoja, jotka kuuluvat yhteen.

c) Vältä sanojen jakamista.

d) Älä jaa sanaa kahteen ruututekstiin.

e) Jaa pitkä lause kahteen lauseeseen, niin lukijan on helpompi seurata tekstiä.

f) Virkkeen ei pitäisi ulottua 3-4 ruututekstiä pidemmälle.

g) Vältä vaikealukuisia sanoja.

TV-kääntäjän tehtävä ei ole lyhentää mahdollisimman paljon, vaan saada alkuperäistekstistä mukaan niin paljon kuin mahdollista tila- ja aikaehtojen sallimissa rajoissa. Kun kääntäjä on tarkistanut käännöksensä yhdessä kuvan ja äänen kanssa, hän kirjoittaa tekstin puhtaaksi. Kääntäjän käsikirjoituksessa kaksirivisten ruututekstien välissä käytetään riviväliä 1 ja ruututekstien väliin jätetään tyhjä rivi. Ruututekstien vasemman marginaalin pitää olla suora ja rivien suunnilleen yhtä pitkiä, jos sille ei ole kieliopillisia tai muita esteitä.

Sarja on käännetty yleiskielelle, ja vaikeita sivistyssanoja on vältetty. Hankalia lauserakenteita tuskin on, ja samoja sanoja toistetaan usein. Sarjan alkuperäisnimi, The Bold and the Beautiful on melkein suoraan suomennettu, vain sanojen järjestys on eri. Tosin kuulostaisi hölmöltä kutsua sarjaa "Rohkea ja kaunis". Tässäkin suomennoksessa on nimeä muokattu enemmän suomen kieleen sopivaksi. Nimi on muutettu monikkoon, ehkä siksi, että sarjassa on niin useita henkilöitä. Koska käytössäni ei ollut sarjan käsikirjoitusta, voi vuorosanoissa olla mm. pilkkuvirheitä, joita ei puheesta saa selville.

Ruututekstien loppuun ei yleensä tule pistettä, ellei kahden eri ihmisen repliikkejä kirjoiteta yhteen ruututekstiin. Silloin se osoitetaan repliikkiviivalla:

(1) Tämä on tosiaan totta.

- Usko pois

Jos virke jatkuu seuraavalle ruututekstille, se osoitetaan jatkoviivalla:

(2) Huomenna haen sinut

käsiini –

ja lopetan tämän tähän

Oikeinkirjoitusvirheet eivät yleensä aiheuta väärinkäsityksiä, mutta ne häiritsevät katselijaa ja alentavat lukunopeutta. Näistä jaksoista en löytänyt yhtäkään oikeinkirjoitusvirhettä, mikä kenties selittyy nykyaikaisella tekniikalla, joka huomauttaa kirjoitusvirheistä. Aineistossa oli runsaasti esimerkkejä siitä, että verbin aikamuotoja vaihtamalla voidaan tiivistää tekstiä.

(3) You loved me

- Rakastat minua

Myönteisen ja kielteisen sanonnan vaihtelu on vapaaehtoinen muodollisesti muuntuva vastine. Ilmiötä katsotaan ikään kuin toisessa valaistuksessa tai toiselta suunnalta. TV-käännöksen kannalta pitkän kieltolauseen korvaaminen myöntölauseella on myös hyvä lyhentämiskeino.

(4) Maybe it won’t be so bad

- Ehkä kaikki käykin hyvin

Joskus vaaditaan, että rumat sanat pitää kirjoittaa kauniimmin TV-ruutuun. Mutta jos tosi rumia sanoja käytetään lähtökielessä, on niitä syytä käyttää käännöksessäkin. Täytyy vain tuntea niiden voimakkuusaste ja teho sekä lähtökielessä että käännöksessä. Näissä tutkituissa jaksoissa oli rumat sanat käännetty hienovaraisemmiksi, mikä mielestäni sopii ohjelman tyyliin. Sarjan ajankohdankin takia pitää kielenkäyttöä harkita, koska ruudun ääressä saattaa olla nuortakin yleisöä.

(5) What the hell is going on?

- Mistä halvatusta on kyse?

Koska kirjoitetulta tekstiltä odotetaan aina selkeyttä, helppolukuisuutta ja ymmärrettävyyttä, ei puhekielen kopioiminen ole mahdollista. Eräitä keinoja kuitenkin on saada käännös "kuulostamaan" puhutulta. Toki arkityylinen ja puhekielinen sanasto antaa käännökselle puhekielisen vaikutelman, mutta myös keskeneräiset lauseet tekevät tämän:

(6) - Puhuimme jo tästä. Sanoin...

Joskus käännökseen on lisättävä jotakin, että se olisi sujuvaa. Nämä lisäykset eivät muuta asian merkitystä, mutta ilman niitä olisi lause töksähtävä.

(7) I can’t believe it.

- En voi uskoa tätä todeksi

On ymmärrettävää, että jotain täytyy myös jättää käännöksestä pois. Sekään ei muuta asian merkitystä, mutta köyhdyttää sen ilmaisemista. On kuitenkin muistettava, että kielitaidotonkin pystyy kuvasta ja äänensävystä päättelemään paljon. Yleisin pois jätetty asia olivat lähtökielessä olevat liitekysymykset, koska suomen kielessä ei niitä ole. Englannin kielen liitekysymykset on käännetty suomeksi suoraksi kysymykseksi. Myös nimet repliikkien alussa on poistettu, koska katsoja pystyy päättelemään, kenelle sanonta on kohdistettu, jos kohtauksessa ei ole monta henkilöä.

(8) It’s not that late. Is it?

- Ei kai vielä ole myöhä?

Tutkimissani jaksoissa oli käännös mielestäni onnistunut loistavasti. Suuria virheitä ei ollut, kieli oli sujuvaa ja sopi hyvin yhteen alkuperäiskielen kanssa. Suuremmalla jaksojen lukumäärällä tietenkin saa kokoon enemmän virheitä ja käännösvaihteluita, mutta näistäkin jo selvisi kääntämisen tyyli ja yleisimmät pois jätetyt sanoja. Kääntäjälle syntyy toki enemmän virheitä, jos alkuperäiskieli on epäselvää tai rakenteet monimutkaisia. Myös huolimattomuus oikeinkirjoituksessa lisää virheiden määrää.

PAINETUT LÄHTEET

Ingo, Rune, Lähtökielestä kohdekieleen - johdatusta käännöstieteeseen. Juva 1990

Laine, Marsa & Säämänen, Elävää suomea - yleisradion kieliopas. Jyväskylä 1979

Rekiaro, Ilkka - Robinson, Douglas, suomi/englanti/suomi -sanakirja. Jyväskylä, 1994.

Översättarredaktionen vid FST - handledning för TV-översättare. Julkaisematon 1989

VERKKOLÄHTEET

MTV3:n Kauniit ja rohkeat www-sivu

(www.mtv3.fi/kauniitjarohkeat). Haettu 12.12.2001.