| Lauantai | Lauantai 21.4.2001 Kello 5.20 oli Vaasan lentokentällä ehkä hieman väsynyt, mutta sitäkin innokkaampi, kolmentoista oppilaan ja kolmen opettajan joukko valmiina kulttuurien kohtaamiseen viikon ajan Ranskassa ja Saksassa. Meitä ensilentäjiäkin oli, ja lentäminen jo itsessään tuntui matkan ensimmäiseltä seikkailulta. Puoli yhdentoista aikaa Pariisi alkoi jo häämöttämään pilvien takaa. Yritimme bongata Eiffel – tornia, tai muuta merkittävää kohdetta. Laskeudummehan suoraan Euroopan kulttuurikehdon sydämeen, tai ainakin yhteen tärkeään niistä. Viva la France! Ensimmäinen kulttuurishokkimme taisi olla lentokentän vessat! Vessat eivät taida muutenkaan kuulua Ranskan parhaimmistoon, vaikka rakastuimmekin vaaleanpunaiseen vessapaperiin. Bussimme löytyi helposti. "Vaasan yhteislukio" –lapusta bussin ikkunassa ei voi erehtyä! Bussin ikkunoista saimme ensikosketuksen Pariisin elämään. Bussikuskimme töppäilyjen jälkeen pääsimme lopulta juna- asemalle. Junaa odotellessamme moni meistä käväisi ostamassa täytetyt patongit, jotka SILLOIN vielä tuntuivat hyvin ranskalaiselta, ja ehkä hieman eksoottisiltakin. Voi kun olisimme tienneet, montako patonkia tulemmekaan syömään…. Ensimmäisestä päivästä alkaen olimme ranskalaisille jonkinlainen turistikohde. Olihan joukossamme jopa ihka aitoja blondeja! Tuijottavia katseita oli vaikea välttää, ja kysymystä "Where are you from?" Junamatka kohti Strasbourgia oli alkamassa. Ranskan maaseudun kylät näyttivät eroavan yhdellä tavalla Suomen maaseudusta: Kylän talot rakentuvat hyvin tiiviiksi yhteisöksi kirkon ympärille, joka sijaitsi joka kylän keskellä. Myös tulvista oli vielä omat merkkinsä näkyvissä. Kieltämättä hyvät näkymät olivat myös junan sisäpuolella… Junassa jo huomasimme, kuinka kohteliaita ranskalaiset ovat. Iltapäivällä saavuimme Strasbourgiin, joka vaikutti hyvin kauniilta kaupungilta. Retkeilymajamme tuntui aluksi pienoiselta pettymykseltä, mutta huone tulvivine suihkuineen, muurahaisineen, yhteisvessoineen ja ihmeellisin ruokineen tuli neljäksi yöksi kotimme. C’est la vie! Ensimmäinen pitkä päivä alkoi olla takanamme päin. Yhä illalla mietimme olemmeko todella Ranskassa ja odotimme uutta aamua innolla. Edessämme olisi mahtava viikko hyvän porukan kanssa. Henna-Riikka Uuro |