Esseet

Keltit - barbaarisia edelläkävijöitä

Kaarle Suuri

Jeanne `d Arc

Notre Dame

Aurinkokuninkaan Versailles - barokin mestarinäyte

Valistusfilosofia ja Ranskan suuri vallankumous

Napoleon Bonabarte

Ranskalaista päätöksentekoa ja hallinnointia

Vallankäyttö Euroopan unionissa

Starsbourg - Euroopan keskus


Inka Laasanen ja Siina Lipasti

Valistusfilosofia ja Ranskan suuri vallankumous

Valistuksen syntytausta

Nimensä valistus sai jo oman aikansa ihmisiltä, jotka katsoivat vapautuneensa tietämättömyydestä ja elävänsä valistuneella aikakaudella. 1700- lukua kutsutaankin yleisesti valistuksen vuosisadaksi. Valistusfilosofia levisi useimpiin Euroopan maihin ja brittiläisiin siirtokuntiin Pohjois-Amerikassa. Voidaan väittää, että nykymaailman henkinen perusta luotiin valistuksen aikakaudella.

Valistus oli aatesuunta, joka murensi puhdasoppista pakkouskonnollisuutta. Valistuksen mukaan yhteiskunnassa ja kirkossa oli etsittävä sitä, mikä oli ihmisille tärkeää ja hyödyllistä. Lisäksi valistuksen mukaan tuli toivoa kuolemattomuutta, koska siten toteutui oikeudenmukaisuus.

Länsi-Euroopan olot vakiintuivat uskonsotien päätyttyä ja elintaso kohosi myös alemmissa luokissa johtuen siirtomaakaupan kasvusta sekä yhteiskunnan organisoitumisesta. Esille nousi myös auktoriteettien, lähinnä kuninkaan ja sääty-yhteiskunnan kritisointi. Tutustuessaan vieraisiin kulttuureihin ihmiset huomasivat, että oma yhteiskunta voi monissa suhteissa ottaa niistä mallia.

1600- luvulla tapahtui luonnontieteellinen vallankumous, joka vaikutti suuresti valistusliikkeen syntyyn. Luonnontieteen uranuurtajat, kuten esimerkiksi englantilainen Francis Bacon ja Isaac Newton, vahvistivat valistusajattelijoiden uskoa järjen merkitykseen. Englantilainen filosofi John Locke puolestaan uskoi kaiken ihmisten tiedon olevan peräisin kokemuksesta.

Kaikenkaikkiaan valistuksen syntytausta on erittäin laaja. Päävaikutteensa se sai 1600- luvulla Englannissa, mutta kehittyi ideologiaksi kuitenkin vasta Ranskassa.

Valistusfilosofia

Valistusfilosofit olivat aluksi pieni ryhmä asialleen omistautuneita ihmisiä, jotka tahtoivat käännyttää muita opeilleen myötämielisiksi. He uskoivat ihmiskunnan kehityksen vievän kohti parempaa ja odottivat tulevaisuuden olevan kaikin puolin parempi kuin aika, jota he elivät. He uskoivat vakaasti järkeen ja sivistykseen.

Valistusfilosofit vastustivat itsevaltiutta ja puuttuivat varsinkin Ranskassa vallinneisiin olosuhteisiin hyökäten kuningasta ja kirkkoa vastaan ja kritisoivat myös sääty-yhteiskunnan erioikeuksia vastaan. Etenkään kirkon rikkaudet ja poliittinen vaikutusvalta eivät miellyttäneet heitä. Kirkkohan vastusti alun alkaenkin koko valistusajatusta. Valistuksen keskeisiksi hahmoiksi kohosivat Montesquieu, Voltaire ja Rousseau.

Paroni Charles-Louis de Secondat de Montesquieun kirjeromaanissa Persialaisia kirjeitä (1721), kohdistetaan pureva satiiri Ranskan yhteiskunnallisia oloja kohtaan. Pilkka kohdistui etenkin Ranskan kuninkaaseen ja paaviin. Montesquieu ihaili erityisesti Englannin parlamentaarista valtiomuotoa. Matkallaan Englannissa hän tutustui myös John Locken ajatuksiin. Matkakokemustensa innoittamana hän julkaisi vuonna 1748 paljon mainetta saaneen pääteoksensa Lakien henki, jossa hän esitti teorian , jonka mukaan lait, hallitusmuoto ja yhteiskuntajärjestelmä ovat riippuvaisia eri uskonnoista ja tavoista sekä erilaisista ilmasto- ja luonnonoloista. Montesquieu kannatti takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan valtiovallan hajauttamista kolmelle eri elimelle. Tästä käytetään nykyään nimeä vallan kolmijako-oppi, jonka mukaan valtiovalta jakaantuu lainsäälainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan. Vallan kolmijako takasi Montesquieun mielestä parhaiten kansalaisten oikeudet. Vallan kolmijakoa on sittemmin seurattu monissa maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Voltairen mielestä valistunut itsevaltius oli ratkaisu vallankäytön ongelmiin. Siinä hänen mukaansa voitaisiin yhdistää kansalaisten oikeudet ja vallankäytön tehokkuus.

Kun muut valistusfilosofit pitivät järkeä kaiken lähtökohtana, niin Jean-Jacques Rousseau korosti vaistoa ja primitiivisen ihmisen hyveitä. Rousseaun keskeisin näkemys oli, että luonto on tehnyt ihmisen hyväksi ja yhteiskunta on tehnyt hänet pahaksi. Rousseaulta onkin lähtöisin iskulause "Takaisin luontoon!". Tällä hän halusi viestittää, miten sivistys oli vieroittanut ihmisen hyvyydestä eli todellisesta luonnostaan.

Valtiolliset ajatuksensa Rousseau esitti teoksessaan Yhteiskuntasopimus (1762), jossa hänen mukaansa yksilön ja yhteiskunnan suhde perustuu ns. yleistahtoon.

Sensuuri vaikeutti omalta osaltaan valistusaatteen levitystä, mutta ei kyennyt estämään sitä. Radikaalit ajatukset saatettiin piilottaa ovelasti viattomilta näyttäviin lehtiartikkeleihin. Muita tiedonkulun väyliä olivat mm. akatemiat, yliopistot ja kirjalliset seurat. Siksipä opit levisivät lähinnä niille, jotka osasivat lukea ja joilla oli varaa ostaa kirjoja sekä lehtiä. Valistus oli myös pääasiallisesti kaupunkien ilmiö. Valistusfilosofian vaikutus yhteiskunnan alimpiin luokkiin oli siis hyvin vähäinen. Tähän vaikutti tietysti myös se, että valistuskirjailijat osoittivat sanansa lähinnä sivistyneelle yleisölle, eivät niinkään lukutaidottomille, köyhille kansalaisille.

Laajinta valistuksen kannatus oli ranskalaisissa kaupungeissa, joissa se sai myös radikaaleimmat muotonsa. Muissa maissa valistusajatus sai sekä maltillisempia että kansallisempia muotoja.

Valistuksen avulla poliittinen ajattelu muuttui samoin kuin henkinen ilmastokin. Muutenkin yhteiskunnan oloja kohennettiin, joskaan muutokset eivät tapahtuneet nopeasti. Suuri saavutus oli, että vanhoja asenteita saatiin vähitellen muuttumaan.

Koska valistuksen aikana korostettiin järkeä, uskontoon kohdistui epäilyksiä. Tällöin sai jalansijaa uusi idealistinen aatesuunta, deismi. Sen mukaan Jumala on luonut maailman, mutta ei enää vaikuttanut siihen. Alettiin kunnioittaa hyveitä, alettiin uskoa luonnolliseen alku-uskontoon sekä vaadittiin suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan ja vaadittiin uskonnonvapautta.

Ranskan vallankumous

Ranskan suuren vallankumouksen taustalla olivat sääty-yhteiskunnan ristiriidat ja epäkohdat. Porvariston asema nousi modernin talouden kehityksen ansiosta uuden ajan alussa. Valistusajattelu oli varustanut porvariston kriittisillä aatteilla ja Amerikan vapaussodasta saatiin esimerkki aatteen soveltamisesta käytäntöön. Yllättäen kolmannen säädyn edustajat toivat esille kansan tyytymättömyyden ja alkoivat uhmata itsevaltiutta joka sorti kansalaisten luonnollisia oikeuksia.

Yksi tekijä Ranskan ajautumisessa kriisiin oli valtion rahatilanne. Ranskan joukot taistelivat amerikkalaisten puolella Yhdysvaltain vapaussodassa. Sotavelan hoito vei puolet valtion budjetista. Lisäksi ranskalaiset sotilaat kertoilivat kotimaassaan ihailevia tarinoita Amerikasta, kansasta joka ei jakautunut säädyiksi ja joka ei tarvinnut kuningasta hallitsemaan itseään. Nämä tarinat vain lisäsivät vanhan järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden kritisointia.

Valtion rahatilanteen vuoksi talonpoikien veroja korotettiin, kunnes he eivät kyenneet enää maksamaan enempää. Alettiin harkita aatelin verottamista, mutta se kieltäytyi maksamasta ja vaati valtiopäivät kutsuttavaksi koolle. Talonpojat ja porvaristo muodostivat "kolmannen säädyn", joten valtiopäivillä istui vain kolme säätyä. Talvi 1788-1789 kiihdytti muutoinkin vallankumousmielialaa kansan keskuudessa. Kato, nälkämellakat, hallitsijan hapuilu ja aateliston vastahakoisuus vain lujittivat ajatusta että asioiden on muututtava.

Kolmannen säädyn edustajat halusivat päästä vaikuttamaan valtiopäivien ratkaisuihin ja vaativat sen takia edustajamääränsä kaksinkertaistamista ja pääluvun mukaista äänestystä. Kuningas myöntyi, että kolmas sääty saisi yhtä monta edustajaa valtiopäiville kuin aatelistolla ja papistolla oli yhteensä, mutta ei suostunut "mies ja ääni" -periaatteeseen. Silloin kolmas sääty julistautui kansaa edustavaksi kansankokoukseksi ja vannoi, ettei hajaantuisi, ennen kuin maalle oli säädetty uusi perustuslaki. Tästä ns. pallohuoneen valasta sai vallankumous alkunsa.

Ranskan kuningas Ludvig XVI yritti joukkoineen hajottaa kansalliskokouksen, mutta kuullessaan tämän pariisilaiset nousivat kapinaan. Myös maaseudulla puhkesi useita mellakoita.

Perustuslakia säätävä kansankokous yritti rauhoittaa kansan mielialoja uudistuksia tekemällä. Se lakkautti feodaalijärjestelmän, lopetti maaorjuuden, lakkautti ylempien säätyjen verovapauden sekä tunnusti talonpojille täyden omistusoikeuden maahan. Kansankokous laati myös tasa-arvoa ja vapautta julistavan ihmisoikeuksien julistuksen, josta tuli vallankumouksen ohjelma. Ihmisoikeuksien julistuksessa korostuivat valistusfilosofien ajatukset luonnonoikeuksista: Ihmiset syntyvät ja pysyvät vapaina ja tasa-arvoisina. Yhteiskunnalliset eroavuudet voivat perustua vain yleiseen etuun. Koko valtiojärjestelmän tarkoitus on ihmisten luonnollisten ja loukkaamattomien oikeuksien säilyttäminen. Näitä oikeuksia ovat vapaus, turvallisuus ja oikeus vastustaa sortoa. Kansa on kaiken suvereniteetin (ylimmän vallan) pääasiallinen alkulähde, mikään yhteisö tai yksilö ei voi käyttää valtaa, joka ei nimenomaan ole lähtöisin kansasta. Vapaus tarkoittaa lupaa tehdä kaikkea, mikä ei vahingoita toista ihmistä. Ihmisen luonnollisia oikeuksia rajoittaa vain tae siitä, että yhteiskunnan muut jäsenet saavat nauttia samoja oikeuksia. Tämä raja voidaan määritellä vain lailla. Laki on kansan tahdon ilmaus. Kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua lain säätämiseen henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä. Lain tulee olla sama kaikille sekä suojellessaan että rangaistessaan. Koska kaikki kansalaiset ovat tasaveroisia lain edessä, heillä on yhtäläiset mahdollisuudet kaikkiin julkisiin virkoihin ja tehtäviin kykyjensä ja kuntonsa mukaan.

Perustuslain valmistuttua 1791 Ranskasta tuli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaan ja kansan välillä vallitsi epäluottamus, jota lisäsi kuninkaan pakoyritys maasta. Kuningas Ludvig XVI ja hänen vaimonsa Maria Antoinette vangittiin ja tuomittiin kuolemaan giljotiinilla. Ranska joutui sotaan lähes kaikkien naapurimaittensa kanssa, koska ne eivät hyväksyneet vallankumousta eivätkä kuninkaan mestaamista.

Sodat, inflaatio, elintarvikepula ja levottomuudet radikalisoivat kansan mielialoja niin, että vallan sai käsiinsä jakobiiniryhmittymä, joka oli hyvin jyrkkä. Maximilien Robespierren johtaman hirmuvallan aikana teloitettiin noin 200 000 vastavallankumoukselliseksi epäiltyä. Maltilliset ainekset kuitenkin voittivat ja Robespierre kannattajineen joutui itse terrorin kohteeksi.

1799 vallan kaappasi vallankumoussotien kenraaliksi nostattama Napoleon Bonaparte ja julisti vallankumouksen virallisesti päättyneeksi. Luottaen suureen kansansuosioonsa Napoleon palautti itsevaltiuden Ranskaan. Napoleon kruunasi itsensä Ranskan keisariksi juhlallisin menoin Notre-Damen kirkossa. 1804-1810 valmistuneessa lakikokoelmassa Napoleon vakiinnutti merkittävimmät vallankumouksen uudistukset; aatelit saivat arvonimensä takaisin, orjuus lakkautettiin ja mittajärjestelmä yhdenmukaistettiin, mutta talonpojille ei luovutettu maita. Radikaaleimpia vallankumousuudistuksia Napoleon ei kuitenkaan hyväksynyt; kristinuskon tilalle otetun järjenpalvonnan ja kalenteriuudistuksen Napoleon hylkäsi. Napoleon teki sovinnon paavin kanssa, joka normalisoi vallankumouksen aikana katkenneet suhteet katoliseen kirkkoon. Vuonna 1815 Napoleon kukistui Waterloon taistelussa, jonka jälkeen Wienin kongressissa järjestettiin Euroopan olot vallankumousta edeltäneen vanhan järjestelmän mukaisiksi.

Vallankumouksen vuosi 1848

Ranskassa vallankumous tavoitteli demokratiaa, ja siellä julistettiin yleiseen ja yhtäläiseen (miesten) äänioikeuteen perustuva tasavalta. Työväenliike nousi ensimmäisen kerran itsenäiseksi poliittiseksi voimaksi, vaikka sen sosiaaliset uudistusvaatimukset torjuttiinkin.

Tasavallan presidentin vaaleissa Napoleonin veljenpoika Louis Bonaparte sai ylivoimaisen voiton. Hän hankki presidentiksi tultuaan vallankaappauksella diktaattorin valtiudet ja kruunautti itsensä hieman myöhemmin nimellä Napoleon III. Euroopan demokraatit eivät saaneet toivomaansa tukea vallankumoukselliselta Ranskalta, mutta sen sijaan Ranska auttoi kansallismielisten kapinallisten julistaman Rooman tasavallan kukistamisessa.

Vuoden 1848 vallankumouksellisessa myrskyssä erilaiset poliittiset purkaukset koettelivat lähes kaikkia Euroopan maita. Saksassa pyrittiin demokraattisella vallankumouksella kansalliseen yhdistymiseen. Preussi ja Itävalta, jotka olivat saksalaisia suurvaltoja, onnistuivat lyömään liikkeen takaisin. Preussi alkoi kilpailla johtajuudesta Itävallan kanssa, jolloin Itävallan imperiumi ajautui hajoamisen partaalle. Unkari julistautui itsenäiseksi. Nuori keisari Frans Joosef pelastui tilanteesta pyytämällä Venäjää puuttumaan asevoimin Unkarin tapahtumiin. Italiassa Itävalta kukisti viimeisen vallankumouksellisen linnakkeen, Venetsian.

Vuosi 1848 toi päivänvaloon kansallisuusaatteen, nationalismin kaksijakoisuuden. Tällöin yhden kansan nationalismi kielsi vaatimansa oikeudet toisilta.

Vallankumouksen merkitys

Vaikka Ranskan vallankumouksen voidaan katsoa epäonnistuneen, vanha järjestelmä ei kuitenkaan koskaan palannut maahan aivan täydellisesti.

Ranskan vallankumouksella on erittäin suuri merkitys historian käännekohtana. Terrorista, sodasta ja julmuuksista huolimatta sen aatteiden vetovoima on ollut valtava. Se lakkautti kuninkuuden ja loi valtion, jossa valta on peräisin kansakunnalta. Kansalaisten asemaa tasavertaistettiin. Kaikilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet, ihmiset olivat myös tasavertaisia lain edessä.

Vallankumous määritteli kansakunnan ensisijaisesti olevan vastakohta hallitsijalle. Juuri tämän takia säätyetuoikeudet sekä alueellinen tai kansallinen autonomia kiistettiin.

Ranskan vallankumous kannatti mielipiteen ja omantunnon vapautta, mutta ei kuitenkaan vielä asettanut selvästi kysymystä valtion ja kirkon erottamisesta. Kirkko yritettiin muokata uuden valtion mukaiseksi ja korvata uskonto järjenpalvonnalla.

Valistuksen aikana laiminlyöty emotionaalisuus loi pohjan 1800-luvun romantiikalle. Koska valistusaikana uskottiin, että ihmisellä oli mahdollisuus ratkaista ongelmat, se loi pohjan kehitysoptimismille.

1700-lukua, valistusaikaa, pidetään siis vapauden, järjen ja tiedon vuosisatana. Ihmiset pyrkivät vapautumaan sekä tiedollisesti että yhteiskunnallisesti vanhoista auktoriteeteista. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo! oli Ranskan vallankumouksen iskulause, yksi maailman tunnetuimmista, ellei jopa tunnetuin.

Kirjallisuutta

Ahokallio, Tapio, Innanen, Tapani, Lauha, Aila, Lehtipuu, Outi ja Salmenkylä, Riitta, AD2000. Kristinusko ja Kristilliset kirkot. Hämeenlinna 1998.

Brita Hiedanniemi ja Sinikka Sahi, Ajasta Aikaan. Eurooppalainen ihminen. Porvoo 1998.

Ranskan Suuri Vallankumous 1.Ranskalainen alkuteos: La revolution Francaise. Suomeksi toteuttanut Osmo Mäkeläinen ja Heikki Eskelinen. Werner Söderström oy. Porvoo 1962.

Internet

Isaksson, Pekka, Valistus ja rasismi. www.edu.ouka.fi/koulut/lyseo/suvaitsevaisuus/historia/modrasy/valjaras.html. Haettu 16.1.2001.

Tuomo, Lankila, Vallankumouksen vuosi 1848. www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/9historia/kansainvaliset/1848.htm. Haettu 16.1.2001.

Lankila, Tuomo, Ranskan vallankumous. www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/9historia/kansainvaliset/frevol.htm. Haettu 16.1.2001.

Myyryläinen, Heikki, Valistus ja vallankumous. www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/9historia/euroopankulttuuri/valistus.htm. Haettu 16.1.2001.