Islannin matkailu
Islannin yhteiskunta
Islannin kieli
Islannin kasvillisuus ja eläimistö
Islannin väestö ja matkailu
Islannin historia
Tulivuoret ja maanjäristykset
Matkasanastoa Islantiin

Islannin matkailu

Islannin matkalaisen tärkeimpiin varusteisiin kuuluvat vuodenajasta riippumatta aurinkolasit, huulirasva ja uimapuku. Lämminvesiuimalat ovat auki vuoden ympäri, ja niitä on melkein jokaisella paikkakunnalla. Islannin ilma on saasteeton, minkä vuoksi aurinko on paistaessaan hyvin kirkas. Jäätiköillä ja merellä on erityisesti syytä pitää aurinkolaseja. Huulet on myös hyvä suojata auringolta ja tuulelta. Islannissa kannattaa pukea tuulenpitävää ylle ja lämmintä alle. Kerrospukeutuminen on käytännöllisintä, sillä sää voi vaihdella auringonpaisteesta räntäsateeseen. Retkeilijän tärkein varuste matkalla on kengät. Maasto on usein kivikkoista, minkä takia vaelluskengät sopivat parhaiten retkelle. Sateenvarjosta ei ole hyötyä Islannissa, vaan parempi vaihtoehto on pukeutua hupulliseen takkiin tai anorakkiin.

Þingvellir
Thingvellir on käräjäkenttä, joka sijaitsee Lounais-Islannissa 50 kilometrin päässä Reykjavíkistä. Se on Islannille historiallisesti tärkeä paikka, sillä siellä pidettiin maan käräjät vuosisatojen ajan. Islantilaista parlamenttia pidetään maailman vanhimpana edelleen toimivana parlamenttina, sillä käräjät kokoontuivat siellä ensimmäisen kerran jo vuonna 930. Thingvellirin merkitys on nykyisin lähinnä symbolinen. Islantilaiset julistautuivat siellä itsenäisiksi vuonna 1944. Thingvellir sijaitsee erikoisessa paikassa, Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen välisessä saumakohdassa. Siellä on mahdollista ihailla mannerlaattojen välistä saumaa. Saumaa reunustaa maankuoren repeämisestä syntynyt rotko, Almannagjá, ”käräjämiesten rotko”. Vajoamaan on syntynyt Islannin suurin järvi, Thingvallavatn. Thingvellir on islantilaisille pyhä paikka.

Geysir
Islannissa on yhteensä 800 kuumaa lähdettä ja niissä vedenlämpö on keskimäärin 70 o C. Haukadalurissa, Etelä-Islannissa voi tutustua maaperän tuliperäisyyteen. Siellä lähteitä on useita pienellä alueella. Haukadalurissa sijaitsee ”vanha” Geysir, jonka mukaan kaikki maailman kuumaa vettä suihkuttavat lähteet ovat saaneet nimensä. Parhaimmillaan Geysir saattoi sylkeä sisuksistaan kuumaa vettä ja höyryä jopa 60 metrin korkeuteen. Geysirin läheisyyteen on syntynyt kaksi uutta lähdettä. Haukadalurin jokaisella lähteellä on oma luonteensa ja oma ulkonäkönsä. Osa viettää rauhallista elämää, kun taas osa kiehuu ja kuohuu.

Gullfoss
Etelä-Islannissa sijaitseva Gullfoss, ”kultainen putous”, on Islannin tunnetuin putous. Reykjavíkista on sinne matkaa 125 kilometriä . Vesi syöksyy kahden askelman kautta lopulta syvään ja kapeaan rotkoon. Gullfossin putous on 32 metriä korkea, ja vedestä huokuu hienojakoinen usva, johon auringonsäteet maalaavat sateenkaaren. Gullfoss voi veden valtavasta voimasta huolimatta jäätyä talvella, jolloin jäätyneet kuohut muodostavat kauniita patsaita. Putous on nykyisin valtion omistuksessa ja rauhoitettu. Gullfossin läheisyydessä kasvaa lisäksi hyvin herkkää kasvillisuutta.

Hekla
Hekla on myös ”helvetin portiksi” kutsuttu tulivuori, joka sijaitsee Lounais-Islannissa. Heklan pelottava maine perustuu sen räjähtäviin tuhkapurkauksiin, jotka ovat haudanneet laidunmaita ja asumuksia. Lisäksi myrkylliset kaasut ovat tukahduttaneet karjaa ja lampaita. Hekla kuuluu mailman tunnetuimpiin tulivuoriin, ja se on toiminut luultavasti jo 6600 vuotta. Se on 1490 metriä korkea. Noin 20 purkausta tiedetään tapahtuneen Islannin asuttamisen jälkeen. Purkaukset ovat jättäneet jälkeensä vuosikausiksi tuhoutuneita maa-alueita, jotka rikki ja laava ovat tehneet käyttökelvottomiksi. Samalla purkaukset ovat kuitenkin olleet upeita. Joskus tuhkapilvet ovat ylittäneet valtameren. Vuonna 1947 tulivuorenpurkaus oli niin voimakas, että itse Heklakin kasvoi 20 metriä ja saavutti nykyisen korkeutensa. Tämän jälkeen on sattunut pienempiä purkauksia, jotka muistuttavat Heklan vaarallisuudesta.

Þórsmörk  
Thórsmörk on nykyisin kansallispuisto ja tunnettu matkailukohde upealla näköalalla Eyjaflallajäätikölle. Se sijaitsee Etelä-Islannin sisämaassa vaikeakulkuisten matkojen takana kolmen jäätikön kupeessa. Thórsmörk on kesäisin hyvin suosittu retkeilykohde islantilaisten keskuudessa. Myös turistien kiinnostus kohteeseen on kasvussa. Paikan kasvillisuus on vehreää ja matkailijat voivat ihastella siellä villikukkaketoja, puhtaita jäätikköpuroja sekä lukuisia eri lintulajeja. Thórsmörkissä on hyvät mahdollisuudet patikointiin ja Reykjavíkista lähteviä ryhmiä vetävät oppaat, jotka tuntevat mieleenpainuvia kohteita alueelta. Sinne ei kannata lähteä ilman asiantuntijoita, sillä tiet vaativat isoja autoja ja jokien ylitykset voivat olla vaarallisia. Matka Thórsmörkiin on kaikesta huolimatta unohtumaton kokemus. Thórsmörk tarkoittaa Thorin metsää ja se oli aikoinaan Thor-jumalalle pyhitetty alue.
Eroosio on vienyt kasvillisuuden laajalti Thórsmörkistä. Eroosiota vastaan ryhdyttiin taistelemaan voimakkaasti kuitenkin jo vuonna 1919. Silloin maanviljelijät alkoivat vaatia metsänhakkuiden lopettamista alueella. Rauhoittamisen jälkeen eroosio on saatu kuriin ja kasvilajejakin löytyy parisataa. Islannille harvinaista metsääkin löytyy alueelta ja puulaji on koivu, joka on meidän olojamme kitukasvuisempi.

Vestmanna-saaret
Vestmanna-saaret ovat suosittu käyntikohde. Saaria on 15, ja vain suurin, Heimaey, on asutettu. Kaupunki on maan tärkeimpiä kalastus- ja kalanjalostuskeskuksia. Saarten kallioilla pesii runsaasti lintuja. Vestmanna-saaret ovat tunnettu lähinnä vuonna 1973 tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta, minkä jälkeen Heimaey kasvoi parilla neliökilometrillä. Purkaus muodosti myös uuden tulivuoren, joka sai nimekseen Eldfjall. Saaret ja niiden mielenkiintoinen historia houkuttelevat matkailijoita ympäri maailmaa ja turismista on tullut kalastuksen lisäksi tärkeä elinkeino saarten asukkaille.

Vatnajökull
Vatnajökull (”vesijäätikkö”) on Islannin suurin jäätikkö. Se on pinta-alaltaan 8500 neliökilometriä, joka vastaa suunnilleen Korsikan kokoa. Se peittäisi alleen kaikki Manner-Euroopan jäätiköt Alpeilla ja Norjan tuntureilla. Vatnajökull on suurin jäätikkö Etelämantereen ja Grönlannin jälkeen. Jäätikön keskipaksuus on 600 metriä ja paksuimillaan jääpeite voi olla 1.5 kilometriä . Vatnajökullin jää on lähellä sulamispistettä eli jos jäätikköä ei olisi, se ei voisi syntyä nykyisessä ilmastossa. Jäätikön jää sulaa runsaasti, mutta se saa myös runsaasti lunta. Jäätikkö sijaitsee korkeiden vuorten ja ylängön päällä. Sen eteläreunalla on maan korkein huippu, joka on 2119-metrinen Öraefajökull. Sen jään alla on toimiva tulivuori. Myös Vatnajökullin alla on tulivuori Grímsvötn.

Reykjavík
Reykjavík on Islannin pääkaupunki ja nimi tarkoitta savujen lahtea. Reykjavíkissa ja sitä ympäröivällä alueella asuu yli puolet Islannin asukkaista. Reykjavík näyttää suurkaupungilta, sillä puuttomuus luo vaikutelman, että taloja on todellista enemmän. Pääkaupungissa liikenne pörrää yömyöhään, sen harrastuselämä on vireää, myymälät ovat värikkäitä ja ravintoloita sekä pubeja on paljon. Niissä on aina ihmisiä. Kaupungin yöelämä on paljon vilkkaampaa kuin Suomessa. Reykjavíkissa on kaikki modernin pääkaupungin edellytykset: parlamentti, yliopisto, koulutuskeskuksia, museoita, teattereita, elokuvateattereita ja sanomalehtiä. Kaupungin ilma on puhdasta geotermisen energian ja sähkönkäytön ansiosta. Suomalaisuus ja pohjoismaalaisuus ovat hyvin edustettuna pääkaupungissa. Matkailijalle kiinnostavin kohde pääkaupungissa on varmasti vanha kaupunki. Kaupunginosista kertovat tarinat antavat Reykjavíkille sille luonteenomaisen ilmapiirin. Kaupungin keskusta on pieni ja idyllinen. Täällä on posti, pankkeja, kirjakauppoja, villamyymälöitä, ravintoloita sekä kahviloita. Kaupungissa on neljä suurta ulkoilmauimalaa ja uimahalli.

Matkailun merkitys Islannille
Matkailu on nykyään Islannin toiseksi tärkein elinkeino heti kalastuksen jälkeen. Islannin suosio matkakohteena on kasvanut tasaisesti. Vuonna 1999 Islannin saamat tulot matkailusta olivat vähän yli 17 miljoonaa euroa. Matkailusta saatavat tulot ovatkin kasvaneet Islannissa ennätyksellisesti. Maaseudun asukkaiden kannalta matkailuelinkeinon kehittäminen on tärkeää. Nykyään yhä useammat matkailijat saapuvat Islantiin toukokuusta syyskuuhun kestävän sesonkiajan ulkopuolella. Tulen ja jään maassa kävi matkailijoita yhteensä 250 312 vuonna 1999. Tämä merkitsee 12,3 % kasvua vuoteen 1998 verrattuna. Vuonna 2003 Islannissa vieraili 320 000 matkailijaa. Useimmiten Islantiin suuntaavat turistit ovat kotoisin Saksasta, Yhdysvalloista, Britanniasta, Tanskasta tai Ruotsista. Myös suomalaisten kiinnostus Islantia kohtaan on viime aikoina ollut kasvussa, vuonna 1999 vieraili 8 191 suomalaista Islannissa. Vuoteen 1998 verrattuna tämä tietää 56,2 % kasvua. 9 359 suomalaista suuntasi matkansa kohti Islantia vuonna 2000. Varsinkin suomalaisia Islantiin houkuttelee maan eksoottinen luonto. Reykjavik on myös yksi Euroopan suosituimpia kaupunkikohteita teattereidensa, näyttelyidensä ja vilkkaan yöelämänsä ansiosta. Kiinnostus Islantia kohtaan on kasvanut maassamme suureksi osaksi lehdistön Islantiin suuntaaman huomion ja lentoyhtiö Icelandairin voimakkaan markkinointityön johdosta.

Leena Nyman & Leena Suokas

Lähteet:
Explore Your World Discovery Channel, Insight Guide Iceland. Lontoo 1999
Scudder, Bernard, Island – Land och folk. Islanti 1998
Àrnadóttir, Sigurbjörg ja Parviainen, Jouko, Matkaopas vastakohtien Islanti. Helsinki 1994.
http://www.islanti.fi

Takaisin ylös »

Islannin yhteiskunta

Presidentti
Islannin presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla neljän vuoden välein. Hänet voidaan valita uudelleen. Tähän asti pisimpään presidentin virkaa ovat hoitaneet maailman ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu naispresidentti Vigdís Finnbogadóttir ja Ásgeir Ásgeirsson, jotka molemmat toimivat Islannin päämiehenä kuusitoista vuotta.
Presidentin valtaoikeudet ovat Islannissa suhteellisen vähäiset ja hänen tehtävänsä paljolti seremonialliset. Alþingin säätämät lait astuvat voimaan vasta, kun presidentti on ne allekirjoittanut. Jos presidentti kieltäytyy allekirjoittamasta lain, on asiasta järjestettävä kansanvaali. Mikäli presidentin edustama kanta voittaa, laki hylätään, muussa tapauksessa se tulee voimaan ilman presidentin allekirjoitustakin.
Presidentin tehtäviin kuuluu myös hallituksen muodostajan nimittäminen, mikäli yhdelläkään puolueella ei vaalien jälkeen ole määräenemmistöä.

ALÞINGI
Alþing, Altingi, Kansankäräjät on yhtä aikaa Islannin vanhin ja korkein hallinnollinen laitos. Se perustettiin jo vuonna 930 Þingvellirillä ja sen tuhatvuotinen toiminta on jatkunut lähes katkeamatta. Nykyisin Alþing kokoontuu parlamenttitalossa (Alþingishúsið) Reykjavíkissa, jossa se aloitti toimintansa 1881. Erityistapauksissa - kuten vuonna 1944 - se voi kokoontua muualla, kuten Þingvellirillä.
Alþingin edustajat valitaan neljän vuoden välein pidettävillä vaaleilla. Vaalipiirejä on kahdeksan. Kaikki yli kahdeksantoista vuotiaat voivat asettua ehdokkaaksi tai äänestää.
Alþing on korkein lakiasäätävä elin, se päättää budjetista, veroista, sekä kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Perustuslain mukaan istunnot ovat avoimia kaikille. Puhemies ja neljä varapuhemiestä johtavat keskustelua.
Alþingissa työskentelee kaksitoista pysyvää valiokuntaa, joissa talousvaliokuntaa lukuun ottamatta on yhdeksän kansanedustajaa kussakin. Talousvaliokunnassa on yksitoista jäsentä. Suoraan Alþingin alaisuuteen kuuluu kaksi valtion virastoa: valtion tilintarkastuslaitos (Ríkisendurskoðun) ja oikeusasiamiehen toimisto

Islannin paikallishallinto
Islannin alueellista hallintojärjestelmää ei voi suoraan verrata muiden Pohjoismaiden vastaaviin järjestelmiin, sillä sen kehitys on ollut erilainen. Yhtenä syynä tietenkin on väkiluvun pienuus,  v. 2000 islantilaisia on noin 280.000.
Islanti jaetaan kuuteen alueelliseen vaalipiiriin (kjördæmi): Reykjavikurkjördæmi suður, Reykjavikurkjördæmi norður, Norðvesturkjördæmi, Norðausturkjördæmi, Suðurkjördæmi, Suðvesturkjördæmi
Maa on lisäksi jaettu, osittain vaalipiirirajoja noudattavaan, kahdeksaan maanosaan, joiden tarkoituksena on vastata kunkin oman alueensa isommista rakennusprojekteista ja taloudellisista hankkeista. Näiden kahdeksan maanosan liiton nimi on islanniksi 'Landshlutasamtök'.
Maanosaliitto (Landshlutasamtök) tekee läheistä yhteistyötä Kuntaliiton, 'Samband íslenskra sveitarfélaga', kanssa, joka taas huolehtii yhteistyössä valtion yksittäisiä kuntia koskevista valtiollisista asioista. Islanti jakautuu lisäksi 23 ns. 'sýslaan', eräänlaista kihlakuntaan, joita johtaa valtion virkamies, 'sýslumaður' (laansmanni, nimismies). Keflavikin kansainvälisellä lentoasemalla on oma nimismiehensä. Nimismiehen tehtäviin kuuluu lainsäädännön toteutumisen varmistaminen alueellaan. Jokainen 'sýsla' sisältää joukon kuntia: kaupunkeja (bær, kaupstaður) ja maalaiskuntia (kauptún, þorp).
Yhdestä tällaisesta kuntayksiköstä käytetään yleisnimeä 'sveitarfélag' ja niitä on tällä hetkellä 124. Minimikoko oma kuntayksikön perustamiselle on 50 asukasta. Pienet kunnat ovat viime vuosina lisänneet yhteistyötä ja karsineet hallinnollisia kulujaan kuntaliittymien kautta. Vuoden 2004 alussa kuntien määrä oli 104. Jokaisella kunnalla on kunnanhallitus. Reykjavikisissa sen nimi on ´bjorgarstjórn´ja muualla taas sen yleisnimi on 'sveitarsjórn'. Kunnan koosta riippuen kunnanhallitukseen valitaan 3-27 edustajaa. Kunnanhallituksen puheenjohtajaa kutsutaan useimmiten nimellä 'oddviti'. Jos kunta on hyvin pieni, sinne ei erikseen valita kunnallisvaltuustoa. Jos valtuusto valitaan, sillä on yleensä tehtävänään käyttää toimeenpanovaltaa ja hoitaa taloushallinnon tehtäviä.

Väestönkasvu
Islannin väestönkasvu oli vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteeseen saakka nihkeää. Sitä hidastivat luonnonmullistukset ja nopeasti leviävät sairaudet kuten rutto. Syynä väkiluvun kasvun taantumiseen 1800-luvun lopulla oli voimakas maastamuutto.
Islannin väestö on asunut hajallaan maaseudulla aina 1900-luvulle asti. Reykjavíkin väestö kasvoi vähitellen, koska sinne siirrettiin 1800-luvulla kaikki hallinnolliset instituutiot. Hyvin pitkään se pysyi kuitenkin pikkukaupunkina. Kalateollisuuden syntymisen myötä jalostamoiden ympärille muodostui pieniä taajamia palveluineen, mutta maaseutu oli laajalti asutettu.
Nykyisin monet kalateollisuuden ympärille syntyneet taajamat ovat tyhjentymässä ja väestönkehitykselle leimaa antavaa on pääkaupunkiseudun voimakas kasvu. Kun 1910 vielä yli 80 % väestöstä asui tasaisesti ympäri Islantia, asuu tänä päivänä suurin osa väestössä joko pääkaupunkiseudulla (yli 60%) ja eteläisessä osassa maata. (Suðurnes, Suðurland) Kaikkein huolestuttavinta kehitys on ollut Länsivuonojen (Vestfirðir) alueella, joka vuosi vuodelta kärsii jatkuvasta väestökadosta. Viime vuonna (2000) väki väheni peräti 2.2 prosenttiyksiköllä.
Vuoden 2002 lopussa pääkaupunkiseudulla asui 179 992 asukasta koko maan 288 471 asukkaasta. Ainoa alue em. lisäksi, joka pystyy vetämään väestöä puoleensa on Norðurland eystra ja sen pääkaupunki, Akureyri, joka on tasaisesti kasvanut. Islannissa on muutamia kuntia, joissa on alle sata asukasta: viime vuoden tilastoissa pienin kunta oli Mjóafjarðarhreppur: 30 asukasta. Seuraavaksi pienimmät, niitä on kaksi samalla asukasluvulla: Þingvallarhreppur ja Vindhælishreppur, joissa molemmissa oli vuonna 2000 asukkaita 43.
Islannin hyvä työllisyystilanne aiheuttaa sen, että maassa asuu jatkuvasti jonkin verran ulkomaalaisia työntekijöitä. Heidän lukumääränsä on hieman kasvussa. Suuri osa ulkomaalaisista on Islannissa lyhyen aikaa ja maasta muutto ja maahan muutto on vilkasta. Myös islantilaiset muuttavat kotimaahan ja kotimaasta ulkomaille työn ja koulutuksen tähden. Suuri osa islantilaisista viettääkin osan elämästään maansa rajojen ulkopuolella.

Verotus
Pohjoismaiden välillä on voimassa verosopimus, joka estää kansalaisten kaksinkertaisen verotuksen eri pohjoismaissa.
Jos työskentelet Islannissa vähemmän kuin 183 päivää, maksat siellä veroja ainoastaan niistä tuloista, jotka saat sinä aikana Islannissa. Merimiehet saavat merimiesvähennyksen. Kesätöiden ja alle 183 päivän työskentelyä varten hankitaan islantilainen verokortti verotoimistosta.
Jos muutat Islantiin pysyvästi olet verovelvollinen siitä päivästä, jolloin ilmoittaudut väestörekisterissä. Verotuksesi on samanlainen kuin kenellä tahansa Islannissa asuvalla, mutta lopullinen vero määräytyy maassaoloajan perusteella.
Kun muutat pois maasta lakkaat olemasta verovelvollinen Islantiin ja lopullinen vero lasketaan sen ajan perusteella, jonka oleskelit maassa.

Elinkeinot ja koulutus
Kalastus on Islannin tärkein elinkeino, siitä saadaan suurin osa valtion tuloista, mutta kalastuksessa ja kalanjalostuksessa työskentelee vain pieni osa, 10 % islantilaisista, sillä kalastusalukset ovat nykyaikaisia ja hyvinvarustettuja. Palvelu ammatit on eniten työllistävä elinkeino, 60-70 % saa siitä elantonsa. Niistä turismin merkitys kasvaa koko ajan ja se on yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Matkailun vetonauloja ovat kauniin maan erikoiset luonnonnähtävyydet: vulkaaninen maaperä, puhdas luonto sekä sen karu kauneus ja mahdollisuudet elämyksiin. Ulkomaisten matkailijoiden määrä oli 277 300 henkeä vuonna 2002. Todella tärkeää on kuitenkin raskas teollisuus, jonka merkittävin vientiartikkeli on alumiini. Energiaa vaativa alumiinin tuotanto Islannissa kannattaa, koska energia siellä on halpaa, ja vain murto-osa siitä on käytössä. Ja maahan pyritäänkin houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia halvan energian avulla. Monet islantilaiset ovat erikoistuneet myös automaattiseen tietojenkäsittelyyn ja ohjelmistojen vienti on kasvussa. Muu teollisuus on pienimuotoista lannoitteiden, sementin ja mineraalivillan tuotantoa. Islannissa toimii runsaasti muutaman hengen yrityksiä, joissa tehtyjä taide-esineitä ja käsitöitä myydään matkailijoille. Mielenkiintoisimpia yrityksiä edustaa Atlantic Leather, joka käsittelee lohen nahkoja vaateteollisuutta varten.
Perinteinen maatalous painottuu kotimaisen ruuan tuotantoon, sen avulla Islanti on omavarainen meijerituotteiden, kanamunien, naudan- ja
lampaanlihan osalta. Vaikka Islannin maaperä ei ole kovin viljavaa ja siitä on viljeltynä vain noin 1%. Perunaa saadaan omiin tarpeisiin, samoin vihanneksia, joita tuotetaan geotermisen energian avulla kasvihuoneissa. Viljalajeista Islannissa viihtyy lähinnä ohra, jota kasvatetaan nautojen ja sikojen rehuksi. Maan olosuhteista johtuen se ei kuitenkaan ehdi kuivauskypsäksi vaan on puitava tuoresäilöntään. Samassa tarkoituksessa viljellään myös kauraa vihantarehuna käytettäväksi. Lähes kaikki tuotettava ruoka jää kotimaahan, mutta vihanneksia riittää islannista jopa vientiin, Färsaarille ja Grönlantiin. Ja myös lampaan lihaa riittää ulkomaille vietäväksi. Monet maatilat ovat joutuneet etsimään sivuelin keinoja maatalouden rinnalle, sellaisia ovat kettujen ja minkkien kasvatus sekä maatilamatkailu. Monella tilalla voi päästä muun muassa hevos-safarille. Lampaiden villa menee lähes täysin kotimaan markkinoille, raaka-aineeksi. Langaksi kehrättyä villaa menee vientiin ja oman maan vaate teollisuuteen, kuten kuuluisien Islannin villapaitojen tekoon. Hevosia käytetään turismin lisäksi lampaiden hoidossa. Islannin teknistymisen ja maanparannuksen ansiosta on tullut ongelmia maatalouden ylituotannosta. Valtio on asettanut tuotantokiintiöt parantaakseen tilannetta. 4% kansasta saa enää elantoaan maataloudesta ja luvun odotetaan pienenevän edelleen.
Islannissa eletään taloudellisen kasvun aikaa. Maa on ollut 1970-luvulta lähtien Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, OECD:n maiden keskiarvon yläpuolella: 4,7 % kasvu 1970- ja 1980-
luvuilla, kun muissa OECD-maissa kasvu oli 3,4 %. Maan työttömyys on todella alhainen, hieman yli prosentti työvoimasta. Taloudessa on kuitenkin havaittavissa jonkin verran "ylikuumenemista". . Kalastusteollisuus sai alkunsa tämän vuosisadan alussa ja pysäytti muuttovirran Amerikkaan, joka siihen mennessä oli verottanut jo yhden kolmasosan maan väestöstä. Viimeisen 25 vuoden aikana kalastus ja kalateollisuus ovat muuttuneet merkittävästi uuden teknologian käyttöönoton mukana. Uusien troolareiden avulla saadaan runsaita saaliita ja osa kalankäsittelystä voidaan hoitaa jo merellä. Samalla, kun kalakantojen taloudellinen hyötykäyttö on kasvanut, on kalastuksen parissa työskentelevien määrä laskenut. Nykyisin noin 10 % työvoimasta saa tulonsa kalastusteollisuudesta. Se on elintärkeää pienille rannikkopaikkakunnille, joissa lähes kaikki työskentelevät joko troolareilla tai pakastamoissa. Toisaalta taas pitkin rannikkoa sijaitsevat kaupungit ovat välttämättömiä, jotta saaliit saadaan nopeasti käsiteltyä ja laatu säilymään korkeana.
Islannin kalastuslaivasto pyytää vuosittain noin kaksi miljoonaa tonnia ja sen edelle Euroopassa menee ainoastaan Norja. Yhdessä Norjan ja Tanskan kanssa Islanti hallitsee yli puolta Euroopan kalamarkkinoista.
Maan bruttokansantuotteesta tulee 12 % kalateollisuudesta. Kalansaaliiden muutoksilla on ollut voimakas vaikutus maan talouden heilahteluihin ja aikaisemmin korkeaan inflaatioon. Kun kalansaaliit olivat suuria, kalateollisuuden parissa työskentelevien palkat nousivat. Myös muilla sektoreilla vaadittiin palkankorotuksia. Kulutushyödykkeiden ja palveluiden kysyntä kasvoi ja hinnat nousivat. Nyt kalastuksessa on siirrytty kiintiöihin ja inflaatio on 90-luvulla ollut keskimäärin 2 %, kun se 1980-luvun alussa oli vielä keskimäärin 45 %. Joulukuussa 1998 inflaatioprosentti oli 0,5 %.
Islanti ei liittynyt EU:hun, jotta sen ei tarvitsisi jakaa maalle tärkeitä kalastusalueita EU-maista tulevien pyyntialusten kanssa. Ne olisivat paitsi lisänneet kilpailua, myös vaikeuttaneet kalakantojen valvontaa. ETA-sopimus astui Islannin osalta voimaan 1994 ja se takaa esteettömän pääsyn EU:n markkinoille. Kaupankäynnistä kaksi kolmasosaa käydäänkin Euroopassa, loput lähinnä USA:n ja Japanin kanssa
Islantilaisten elintaso on maailman korkeimpia millä tahansa tavalla mitattuna. Työttömyys on alle 4 % ja useat ihmiset tekevät kahta työtä. Keskiansiot ovat n. 27 000 (2003) ja korkeimpia palkkoja maksetaan haja-asutusseuduilla esim. Länsivuonoilla. Verot vievät tuloista
käytännössä n. 25 %. Työviikko on 40 tuntia, mutta keskimäärin työskennellään 50 tuntia viikossa. Tämä kannattaa, koska keskiansioiden marginaaliverotus jää 38,55 %:iin (2003). Korkeat palkat houkuttelevat ulkomaisia työntekijöitä, mikä on välttämätöntä muuttotappioista kärsiville kalastuskaupungeille. Islantilainen työvoima on korkeasti koulutettua ja tietotekniikan hallinta on maassa itsestäänselvyys. Viime aikoina nopeimmin kasvava teollisuuden ala on tietokoneohjelmien valmistus.
Islantilainen peruskoulu kestää kymmenen vuotta. He aloittavat koulunkäynnin kuusivuotiaina. Sitä ennen on mahdollisuus käydä vapaaehtoista esikoulua. 1. Syyskuuta alkaa syyslukukausi, jota seuraa kevät lukukausi, joka päättyy 31. toukokuuta, kuten meilläkin. Islannissa on paljon harvaanasuttuja seutuja, joten osa lapsista joutuu asumaan viikot koulun asuntolassa tai kulkemaan pitkiä matkoja koulubussilla. Peruskoulun jälkeen voi mennä kurssimuotoiseen lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Kauppaopiston käyneet voivat osallistua ylioppilaskokeeseen. Ammattitutkinnon voi suorittaa merimiesammatillisissa oppilaitoksissa, kuten merenkulkuopistossa, kalateollisuuskoulussa, teknisessä oppilaitoksessa, maatalousopistossa ja taidekouluissa. Myös sairaanhoitoalan koulutus on mahdollista hankkia omassa maassa. Ammatteihin valmistutaan 3-4 vuodessa.
Islannissa on kymmenen korkeakoulua, joista mainittakoon Reykjavikin ja Akureyrien yliopistot, Opettajakorkeakoulu sekä uusi Taidekorkeakoulu. Joidenkin alojen koulutus (esim. arkkitehtuuri) on pakko hankkia ulkomailla. Moni on saanut taitonsa Suomessa.

Erja Rantanen ja Anu Karppi

Lähteet:
www.islanti.fi
http://www.nifin.helsinki.fi/lander/islanti.htm
http://www.islanti.fi/maa/perustiedot.htm#ELINKEINOELÄMÄ

Takaisin ylös »

Islannin kieli

Islannin kieli kuuluu historiallisesti pohjoisgermaanisiin, eli länsiskandinaavisiin kieliin. Islannin läheisimpiä sukukieliä ovat fäärin kieli ja norja. Kun islantiin saapui asukkaita 870-930, tulivat suurin osa maahanmuuttajista Norjan länsirannikolta. Islannissa silloin puhuttu norja on pohja islannin kielelle. Vaikka osa maahanmuuttajista oli muita skandinavialaisia ja kelttejä, islannin kieleen tuli todella vähän vaikutteita näiden kansalaisuuksien kielistä.

Ennen 1300-lukua islannin ja norjan kielet olivat hyvin samanlaisia, mutta tuolloin norjan kieli alkoi muuttua vahvasti. Koska Islannissa on vahva kirjallisuus perinne, islannin kieli säilyi suurelta osin entisellään. Saagojen kirjoittaminen oli alkanut jo 1100-luvulla. Saaren kaukainen sijainti vaikutti myös kielen säilymiseen, sillä kanssakäynti muiden kansojen kanssa väheni, kun maa köyhtyi ja menetti laivastonsa. Islannin kielen alkuperäinen rakenne ja sanasto muistuttavat paljon nykyistä kieltä. Tämän vuoksi nykyiset islantilaiset voivat edelleen lukea suuremmitta ongelmitta esi-isiensä kirjallista tuotantoa.

Kieliopiltaan islannin kieli muistuttaa saksaa. Myös islannin kielessä nomineilla on suvut ja ne taipuvat neljässä sijassa. Saksan kielestä poiketen islannissa ei ole varsinaista erillistä artikkelia, vaan määräisyys näkyy sanasta. Sijamuodot islannin kielessä ovat nominatiivi, akkusatiivi, datiivi, ja genetiivi. Sukuja islannin kielessä on kolme ja ne ovat feminiini, maskuliini ja neutri. Lukusanat 1-4 taipuvat kaikissa suvuissa ja sijoissa. Adjektiivit taipuvat kaikissa sijoissa, suvuissa ja luvuissa ja niillä on heikko ja vahva muoto. Verbioppi on islannin kielessä monimutkainen, sillä verbit taipuvat persoonissa ja ne jakautuvat heikkoihin ja vahvoihin. Verbien aikamuodot ovat suomalaisille tutut preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri. Verbeillä on myös kestomuoto, konditionaali, passiivi ja yhdistettyjä aikamuotoja. Monet verbeistä saavat päätteen –st, joka muuttaa verbin merkityksen esim. mediopassiiviseksi tai refleksiiviseksi. Imperatiivi muodostetaan yleensä lisäämällä verbin vartaloon-ðu, -du, -tu tai -u, tarkoittamaan "sinä" tai  -ið tarkoittamaan "te".

Islannin kielen aakkoset ovat samat kuin suomessa, mutta poikkeuksena tähän islannin kielestä löytyy yhdeksän kirjainta, jotka poikkeaa suomen aakkosista : Áá, Ðð, Éé, Íí, Óó, Úú, Ýý, Þþ, Ææ.  Ääntämyksellisesti niistä kuitenkin vain muutama poikkeaa suomen kielestä. Islannin kielessä on sanan paino ensimmäisellä tavulla kuten suomen kielessäkin.

Islannin kielipolitiikka on tiukka, sillä islantilaiset katsovat maan oman kielen olevan yksi tärkeimmistä seikoista kansallisen identiteetin ylläpitämiseksi. Tämän vuoksi kieli pyritään säilyttämään mahdollisimman puhtaana eri kielistä tulevista lainasanoista. Melkein kaikille uusille asioille keksitään islantilainen vastine, joka useimmiten mukautuu arkikäyttöön nopeasti sellaisenaan.

Tuhannet islantilaiset muuttivat vuosisadan vaihteessa siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi Kanadan Winnipegissa, jossa sijaitsee New Iceland ovat viime vuosiin saakka tuhannet ihmiset puhuneet islantia.

Suomen kielen kaltaisista murre-eroista islannin kielen osalta ei voida puhua, mutta ihmiset ovat pystyneet selkeästi erottamaan, mistä osasta maata kukin tulee joidenkin äänteiden ja yksittäisten sanojen sekä sanontojen perusteella. Nyt kun väestön suuri osa alkaa keskittyä Reykjavikin ympärille ja eteläiseen Islantiin, on huomattavissa kielen voimakas samankaltaistuminen. Islantilaiset kielen tutkijat ovatkin sitä mieltä, että murteet ovat jäämässä historiaan. Sen sijaan voidaan puhua eri ammatteihin liittyvistä, meillä ammattislangiksi kutsuttavista, kielen eroista.

Suomalaisille islannin kielen oppiminen ei tuota suurempia vaikeuksia, sillä eri taivutusmuotojen ymmärtäminen on äidinkielemme perusteella helppoa ja lisäksi äänteistöltään kieli muistuttaa pitkälti omaamme. Suomessa islantia voi opiskella Helsingin yliopistossa osana pohjoismaisten kielten opintoja. Luentoja saa seurata myös ilman opiskeluoikeutta. Lisäksi ne yliopistot, joissa pohjoismaisia kieliä voi opiskella, järjestävät ajoittain opetusta osana pohjoismaisten kielten opetusohjelmaa.

Islannilla on myös oma kielitoimisto, joka aloitti toimintansa 1.1.1985. Se on osa Islannin kielineuvostoa, joka toimii opetus-, tiede- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Kielenhuollosta ja kielen säilyttämisestä vastaavana virallisena tahona kielitoimisto toimii Islannin lain 2/1990 mukaisesti.

Kielitoimiston tehtäviin kuuluu islannin kieltä koskeviin kysymyksiin vastaaminen, äidinkielenopetukseen liittyvien ohjeiden antaminen sekä virallisten kannanottojen julkaiseminen kielenkäyttökysymyksissä.. Kielitoimisto julkaisee myös opetusmateriaalia ja kirjoja niin islanniksi kuin muillakin pohjoismaisilla kielillä. Kääntäjiä varten kielitoimistolla toimii oma neuvontapalvelu. Kielitoimiston yksi tärkeä tehtävä on välittää tietoa kielen uudissanoista sekä erikoisalojen termeistä.

Islannin kielitoimisto on avannut Internetiin sanapankin joka sisältää tällä hetkellä sanastoa 52 erityisalalta. Sanastoissa esitetään islanninkieliset termit. Englanti on sanastojen yleisin kieli, mutta useat sanastoista ovat monikielisiä. Yleisimmät muut kielet ovat tanska, saksa, norja, ruotsi ja ranska.
Kielitoimistolla on meneillään myös projekti, jotta saataisiin islannin uudissanastoa ja kielenkäyttövinkkejä sekä kielenkäyttöohjeita saataville internetiin.

Niina Salo

Lähteet:
http://www.islanti.fi/kulttuuri/kieli.htm
http://timmo.kapsi.fi/islanti/islannin_kieli.html

Takaisin ylös »

Islannin kasvillisuus ja eläimistö

Johdanto
Islannin luontoa leimaa autius ja karu jylhyys. Kasvillisuus peittää vain osaa maaperästä, sillä jäätiköt ja eroosion kasvattamat hiekkamaat kattavat suuren osan saaresta. Maan keskiosa on autiomaata. Metsää maassa on hyvin vähän, vaikka sitä istutetaan koko ajan suojaamaan vähäistä kasvillisuutta  tuhoavalta tuulelta. Autiudesta huolimatta Islannin maisema on hyvin kaunis ja väririkas. Sen muodot vaihtelevat jyrkistä vuorista laakeisiin tasankoihin. Veden eri elementit ovat edustettuina monipuolisemmin kuin monessa muussa maassa; valkeat jäätiköt hehkuvat auringossa, sadat kosket elävöittävät vuorten rinteitä, järvet ja joet tuovat vaihtelua tasankojen turveniityille ja hiekka-aavikoille. Tuon tuostakin ovat tulivuorten purkaukset levittäneet ympäristöönsä laajoja laavavirtoja. Ne ovat jähmettyneet kuhmuraiseksi laavikoksi, jonka aika on peittänyt sammaleella ja pienen pienillä kukkamättäillä. Tällaisia alueita on Islannissa paljon. Maaperän vulkaanisuus näkyy eri alueilla myös pieninä sauhuina, jotka syntyvät veden kiehuessa lähellä maan pintaa olevissa lähteissä. Siellä täällä sisämaassa virtaa lämmin joki, jonka valkoinen höyry nousee kylmään ilmaan keskellä autiomaata. Luonnonvaraisia eläimiä saarella ovat minkit, ketut ja porot sekä tietysti kalat ja linnut. Maisemalle antavat leimansa myös tasangoilla vaeltavat suuret hevos- ja lammaslaumat.

Maalla elävät nisäkkäät
Kun Islanti 800 –luvulla asutettiin, ei maassa elänyt muita nisäkkäitä kuin napakettu. Ketut ovat edelleenkin yleisiä ja aiheuttavat säännöllisesti tuhoja lammaslaumoissa. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. 1700 –luvun lopulla tuotiin Norjasta poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina Itä-Islannin ylängöillä. 1930 –luvulla aloitettiin minkkien tarhaus ja se johti nopeasti irtipäässeiden minkkien leviämiseen luontoon. Ne aiheuttavat suurta tuhoa linnuille ja sisävesien kaloille.

Meren nisäkkäät
Islannin vesillä uiskentelee kaikkiaan 17 valaslajia ja useita hyljelajeja. Valaita kalastettiin runsaasti aina vuoteen 1986. Nykyisin lajit eivät enää ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia erityisinä metsästysaikoina.

Kotieläimet
Yleisimmät kotieläimet ovat naudat, lampaat (yli 500 000) ja hevoset (n. 80 000). Lisäksi maaseudulla pidetään lehmiä, sikoja, vuohia, kissoja, koiria, ankkoja, kanoja, kalkkunoita ja kyyhkysiä.

Linnut
Islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut, joita on tavattu ainakin 300 lajia. Näistä 73 lajia pesii siellä säännöllisesti, 6 käyttää saarta levähdyspaikkanaan muuttojensa aikana, 30 muuttolintulajia viettää Islannissa joko talven taikka kesän ja loput lajit pysähtyvät saarella satunnaisesti. Merilinnut, vesilinnut ja kahlaajat ovat yleisimmät kotimaiset lintulajit.
Kuuluisin petolintulajeista on islantilainen metsästyshaukka, jota aiemmin pidettiin hyvin arvokkaana ja myytiin eri puolelle Eurooppaa sekä Keski-Itään. Nykyisin se on täysin rauhoitettu. Myöskin valtavankokoinen merikotka on käynyt harvinaiseksi ja rauhoitettu. Kolmas islantilainen petolintu on ampuhaukka. Kiiruna ja haahka ovat hyvin yleisiä ja haahkan untuvaa kerätään vaateteollisuutta varten. Myös se on lailla rauhoitettu.
Pöllölajeja on kaksi, joista toinen, tunturipöllö, on alkanut pesiä Islannissa vasta vuosisadan vaihteessa ilmaston parantuessa. Tämän lisäksi kahdeksan muuta uutta lintulajitulokasta on tällä vuosisadalla ilmestynyt saarelle: erilaiset lokkilajit, sotka ja selkäsorsa.
Varpuslintuja Islannissa pesii ainoastaan yhdeksän lajia, mikä johtuu lähinnä puuston vähäisyydestä ja hyönteisten puutteesta. Korppi ja sellaiset linnut kuin pulmunen, urpiainen ja peukaloinen viihtyvät Islannissa ympäri vuoden. Kesäisin tapaa mm. västäräkin, rastaan ja kivitaskun. Kottarainen on pesinyt 1940-luvun jälkeen muutamilla alueilla. Räystäspääsky, haarapääsky ja räkättirastas ovat silloin tällöin yrittäneet pesiä Islannissa, mutta eivät ole jääneet pysyviksi.
Yleisimmät kahlaajat ovat kapustarinta, ja kuovi.
Islanti on Euroopan vesi- ja merilintujen tärkein pesimäalue ja Myvatn -järven ympäristöön Pohjois-Islannissa keskittyy suurin osa pesimisestä. Esim. kaikki Islannissa esiintyvät sorsalajit pesivät siellä.
Islannin rannikon jyrkät kallioseinämät ovat suosittuja merilintuyhteisöjen asuinpaikkoja. Siellä voi tavata mm. viehättävän kirjavanokkaisen lunnin. Ihmiset ovat perinteisesti käyttäneet merilintuja ja niiden munia ravinnokseen.

Hyönteiset
Islannissa on rekisteröity kaikkiaan 800 hyönteislajia. Kuten muissakin arktisissa maissa suurimman ryhmän muodostavat kärpäset, sääsket ja mäkärät. Kovakuoriaiset ja ampiaiset sekä sen sukulaishyönteiset ovat myöskin yleisiä. Perhosista Islannissa elävät vain koi ja yöperhonen. Joskus saattaa sattua, että jotkin perhoslajit tulevat suurina parvina maahan, mutta ne eivät kestä talven yli.

Matelijat ja sammakkoeläimet
Matelijoita tai sammakkoeläimiä ei Islannissa esiinny.

Kalat
Sisävedet
Islannin joissa esiintyy lohta. Nieriä ja purotaimen viihtyvät järvissä ja puroissa. Kaksi muuta kalalajia ovat ankerias ja iso rautakala. Mikään näistä kaloista ei oikeastaan ole sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat sopeutuneet makean veden olosuhteisiin.

Meri
Runsas plankton Islannin vesillä tarjoaa merieläimistölle ruokaisat olosuhteet. Suolaisen veden kaloja on havaittu kaikkiaan 150 kalalajia, joista 66 niistä viihtyy jatkuvasti Islannin ympäristössä. Tärkeimmät syvänmeren kalat, jotka muodostavat kalateollisuuden perustan ovat mm. turska, kolja, ja sei. Pintaveden kaloista tärkeimpiin lukeutuu silli. Ravut, hummerit, kampasimpukat ja islanninsimpukat ovat tärkeimmät äyriäiset ja simpukat.

Islannin hevonen
Islannin hevosen historiaa voidaan seurata takaisinpäin aina 800-luvulle, jolloin maahanmuuttajat toivat mukanaan kotieläinten mukana myös hevosen. Vanhojen lähteiden mukaan eli yli tuhat vuotta sitten Pohjois-Euroopassa hevosrotu, jolle on annettu nimeksi "Equus Scandinavicus". Tämän puhtaat jälkeläiset elävät Islannissa, jossa ne ovat säilyttäneet rotunsa maan eristetyn aseman vuoksi. Islannin hevonen on nykyisin täysin ainutlaatuinen laji, jonka erikoisuutena on oma askellajinsa nimeltä "tölt". Sitä ei tavata muilla kuin Islannin hevosilla ja se tekee ratsastamisesta miellyttävän.
Hevosia käytetään edelleen lampaanhoidossa, sillä lampaat laiduntavat tiettömien taipaleitten takana. Turismi on ryhtynyt hyödyntämään Islannin hevosen hyviä ratsastusominaisuuksia.
Hevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaasti suurina laumoina. Vain talviaikaan ne tuodaan ihmisasutuksen lähelle.

Kasvusto
Vain ¼ Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Islannin lukuisat tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lampaiden laiduntaminen osaltaan aiheuttaneet sen, että Islannin luonto karu ja autio. Eroosio on voimakasta ja sitä vastaan kamppailu tärkeä osa luonnonsuojelua. Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta ammoiset metsät hakattiin, eikä tilalle kasvanut ilmaston kylmenemisen tähden uutta. Maassa viihtyy kuitenkin lukuisia erilaisia kasveja, niin että villejä lajeja tunnetaan luonnossa useita satoja. Enimmäkseen ne ovat matalakasvuisia arktisien alueiden kukkia ja ruohoa, sammalta, vaivaiskoivuja ja marjoja. Sitkeitä kukkamättäitä tapaa keskellä hiekkaerämaita ja laavakenttiä, Sammal ja vaivaiskoivupensaat peittävät usein vanhaa laavaa pehmittäen muuten karua ympäristöä.

Islannin puuttuvat metsät
Islannin kävijän ehkä voimakkain kokemus maasta on metsien puuttuminen. Kun Islanti asutettiin, metsiä riitti uudisasukkaiden tarpeisiin runsaasti. Ne raivattiin kuitenkin maanviljelyksen tieltä ja polttopuuksi. Ilmaston kylmeneminen ja tulivuorten purkaukset estivät puuston luonnonmukaisen uusiutumisen ja vuosisatojen saatossa metsät katosivat lähes kokonaan. Metsien katoaminen on osaltaan vaikuttanut voimakkaaseen eroosioon tuulten pieksämällä saarella. Viime vuosisadan aikana onkin vähitellen voimistunut pyrkimys metsittää maa mahdollisuuksien mukaan. Todellisesta metsätaloudesta Islannissa ei voida puhua, kysymyksessä on lähinnä maisemanparannus. Eroosion ehkäisemisestä tuulen suojia rakentamalla on kuitenkin varmasti pitkällä tähtäimellä hyötyä. Viime vuosisadalla on istutettu kymmeniä miljoonia taimia. Parhaiten viihtyvät sitkankuusi, lehtikuusi, kontoramänty, paju ja poppeli sekä Islannin koivu. Suomesta Islantiin on viety myös erilaisia koivulajeja.

Maria Virkkala ja Anna Alanko

Lähteet:
http://www.islanti.fi/luonto

Takaisin ylös »

Islannin väestö ja matkailu

Väestö
Islannin väestönkasvu oli vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteeseen saakka nihkeää. Sitä hidastivat luonnonmullistukset ja nopeasti leviävät sairaudet kuten rutto. Syynä väkiluvun kasvun taantumiseen 1800-luvun lopulla oli voimakas maastamuutto.
Islannin väestön tiedetään suurelta osin saapuneen Norjasta. Kelttiläistä verenperintöä on kuitenkin runsaasti, sillä norjalaiset viikingit, jotka saapuivat Islantiin toivat mukanaan irlantilaisia orjia. Nykyisin on vaikea määritellä kumpi kansa voimakkaammin vaikuttaa islantilaisten perimään, mutta kieleltään ja kulttuuriltaan Islanti on ollut kautta aikojen selkeästi skandinaavinen.
Ensimmäinen väestönlaskenta tehtiin Islannissa 1703. Se oli aikansa moderneimpia ja sen mukaan islantilaisia oli 50 358 henkilöä vuonna 1703. Muutamia vuosia myöhemmin noin kolmasosa väestöstä menetti henkensä mustan surman riehuessa maassa. Siihen kuoli noin 18 000 henkeä. Sen jälkeen lupaavasti alkanut väestönkasvu katkesi 1700-luvun lopulla, kun nykyisin nimellä Lagagígar tunnettu kraaterijono purkautui Vatnajökullin lounaispuolella. Purkauksesta levinnyt myrkyllinen tuhka tuhosi laidunmaita ja karjaa kuoli. Se aiheutti nälänhädän, jonka seurauksena yhdeksän tuhatta ihmistä kuoli. Kun islantilaisia oli vuoden 1780 väestönlaskennassa 49 500 niin vuonna 1789 heitä oli vain 38 500. Väkiluku lähti kuitenkin jälleen nopeaan nousuun ja noin kolmessakymmenessä vuodessa ylitettiin 50 tuhannen raja.
Väestönkasvu oli tasaista 1800-luvun loppupuoliskolle asti, jolloin maassa alkoi esiintyä merkkejä liikaväestöstä. Se yhdessä parin katovuoden kanssa sai aikaan runsaan ja järjestelmällisen muuttoliikkeen Amerikkaan. Vuosina 1871-1915 länttä kohti lähti 15 000 henkeä ja jos ajatellaan, että silloinen väkiluku oli 70 000, niin kyseessä on suhteellisen suuri osa kansasta. Siirtolaiset muodostivat Amerikan mantereella kaksi siirtokuntaa toisen Utahiin USA:han ja toiseen Manitobaan Kanadaan. Heistä puhutaan nykyisin usein termillä "Vestur-íslendingur", joka tarkoittaa lännessä asuvaa islantilaista.
Siirtolaisuudesta huolimatta Islanti kehittyi kohti itsenäisyyttä Tanskan vuosisataisesta alaisuudesta. Omat kansalliset instituutiot saivat muotonsa ja kalateollisuus lähti 1900 vaihtuessa käyntiin toden teolla. Viimeksi mainittu pysäytti muuttoliikkeen Islannista ja vihdoin vuonna 1924 väestönlaskennassa saavutettiin sadan tuhannen raja. Sen jälkeen kasvu on jatkunut tasaisena ylöspäin jyrkkenevänä käyränä. 1968 väestö oli jo kaksinkertaistunut ja vuonna 2001 on 280 000 ylitetty.
Islannin väestö on asunut hajallaan maaseudulla aina 1900-luvulle asti. Reykjavíkin väestö kasvoi vähitellen, koska sinne siirrettiin 1800-luvulla kaikki hallinnolliset instituutiot. Hyvin pitkään se pysyi kuitenkin pikkukaupunkina. Kalateollisuuden syntymisen myötä jalostamoiden ympärille muodostui pieniä taajamia palveluineen, mutta maaseutu oli laajalti asutettu.
Nykyisin monet kalateollisuuden ympärille syntyneet taajamat ovat tyhjentymässä ja väestönkehitykselle leimaa antavaa on pääkaupunkiseudun voimakas kasvu. Kun 1910 vielä yli 80 % väestöstä asui tasaisesti ympäri Islantia, asuu tänä päivänä suurin osa väestössä joko pääkaupunkiseudulla (yli 60%) ja eteläisessä osassa maata. (Suðurnes, Suðurland) Kaikkein huolestuttavinta kehitys on ollut Länsivuonojen (Vestfirðir) alueella, joka vuosi vuodelta kärsii jatkuvasta väestökadosta. Viime vuonna (2000) väki väheni peräti 2.2 prosenttiyksiköllä.
Vuoden 2002 lopussa pääkaupunkiseudulla asui 179 992 asukasta koko maan 288 471 asukkaasta. Ainoa alue em. lisäksi, joka pystyy vetämään väestöä puoleensa on Norðurland eystra ja sen pääkaupunki, Akureyri, joka on tasaisesti kasvanut. Islannissa on muutamia kuntia, joissa on alle sata asukasta: viime vuoden tilastoissa pienin kunta oli Mjóafjarðarhreppur: 30 asukasta. Seuraavaksi pienimmät, niitä on kaksi samalla asukasluvulla: Þingvallarhreppur ja Vindhælishreppur, joissa molemmissa oli vuonna 2000 asukkaita 43.
Islannin hyvä työllisyystilanne aiheuttaa sen, että maassa asuu jatkuvasti jonkin verran ulkomaalaisia työntekijöitä. Heidän lukumääränsä on hieman kasvussa. Suuri osa ulkomaalaisista on Islannissa lyhyen aikaa ja maasta muutto ja maahan muutto on vilkasta. Myös islantilaiset muuttavat kotimaahan ja kotimaasta ulkomaille työn ja koulutuksen tähden. Suuri osa islantilaisista viettääkin osan elämästään maansa rajojen ulkopuolella.

Matkailu 
Matkailu on Islannin toiseksi tärkein elinkeino. Vuonna 2003 matkailijoita oli 320 000. Se ei silti vielä tarkoita sitä, että saari kuhisisi turisteja. Islantiin pääsee lentämällä kaikkina viikonpäivinä muiden pohjoismaiden kautta. Kesäaikaan on mahdollista myös seilata Bergenistä Norjasta vuorolaivalla. Useat eri matkatoimistot järjestävät matkoja Suomesta Islantiin.

Liikkuminen
Islannissa linja-autoliikenne on hyvin järjestetty, samoin sisäinen lentoliikenne. Rautateitä maassa ei ole ja joidenkin vuonojen ylittämiseen voi käyttää lauttaa. Vestmannasaarille pääsee joko vuorolaivalla tai lentokoneella. Aikataulut voi hankkia paikan päällä tai tilata etukäteen esim. Islannin valtion matkailutoimistosta. Linja-autolla matkustaja voi hankkia itselleen "Bussi-passin", jonka voi saada eri pituisiksi aikajaksoiksi: viikoksi, kahdeksi, kolmeksi tai neljäksi viikoksi, ja matkustaa sillä ilman rajoituksia.
Autovuokraamoja on paljon ja hinnat vaihtelevat hieman riippuen sopimusehdoista. Auton voi varata etukäteen tai paikan päällä. Islantilaiset maantiet ovat vaihtelevia, eivätkä kaikki tiet ole aina auki. 
Islantilaiset matkatoimistot järjestävät runsaasti kiertomatkoja Reykjavikista  eri  kohteisiin. Ne voivat olla muutaman tunnin tai parin päivän mittaisia. Jos haluaa käydä tutustumassa aution sisämaan luonnonihmeisiin, on turvallisinta liittyä matkatoimistojen retkikuntiin ja nauttia oppaiden asiantuntemuksesta.
Patikoimaan pääsee oppaiden johdolla monissa paikoissa. Islantilaiset ulkoilmayhdistykset Útivist ja Ferðafélag Ísland järjestävät mielenkiintoisia retkiä, mutta niillä puhutaan enimmäkseen islantia. Merkittyjä vaellusreittejä on paljon ja niistä on olemassa karttoja ja esitteitä.
Ratsastamaan pääsee joka puolella Islantia. Halukkaat voivat valita parin tunnin ratsastuksen tai tehdä parin päivän hevossafarin oppaiden johdolla.
Merelle pääsee useista paikoista ja monilla paikkakunnilla järjestetään retkiä matkailijoille. Valaankatseluretket ovat tulleet viime vuosina hyvin suosituiksi. Myös joillekin rannikon asumattomille saarille tehdään retkiä.
Jäätiköille järjestetään seikkailumatkoja lumikelkoille ja telaketjuautoilla, ja sellaiselle onkin parasta lähteä kokeneen oppaan johdolla. Myös patikkamatkoja jäätikölle on tarjolla.

Majoittuminen
Majoittumismahdollisuudet vaihtelevat hienoista hotelleista kotien vierashuoneisiin. Kesäaikaan on mahdollisuus telttailla, majoittua retkeilymajoihin tai maataloihin, joissa on sekä mökkejä että huoneita vuokrattavana. Yöpyminen on hyvä varata ennakkoon, sillä seuraavaan majapaikkaan voi olla maaseudulla kymmenien kilometrien matka. Joitakin B&B paikkojakin löytyy.
Suurlähetystössä on saatavilla yöpymismahdollisuuksia koskevia esitteitä, kuten Icelandic Farm Holidays, Hostelling in Iceland ja Accommodation in Iceland

Matkaoppaita
Vastakohtien Islanti/Sigurbjörg Árnadóttir, Jouko Parviainen. - Yliopistopaino, 1994.
Island - resehandbok till sagornas och vulkanernas ö/Eric Karlsson. - Spectra,1990.

Tietoa
saat matkatoimistoista ja kirjastoista. Myös Islannin suurlähetystöstä on saatavissa monipuolista matkailuun liittyvää materiaalia. Sitä voi piipahtaa hakemassa osoitteessa Pohjoisesplanadi 27 C tai soittaa (09-612 2460), jos et pääse käymään.

Tietoa paikan päällä
saa kaupunkien ja kuntien matkailutoimistoista. Reykjavikin keskustassa on informaatiopiste, jonne on koottuna kaikki saatavilla oleva Islannin matkailuun liittyvä tieto. Siellä voi paitsi hankkia lähempiä tietoja eri kohteista myös vaihtaa rahaa.

osoite: Bankastræti 2, 101 Reykjavík
puh. +354-562 3045
sähköposti: tourinfo@tourinfo.is
kotisivut www.icetourist.is tai www.reykjavik.is

Elisabeth Maimanen

Lähteet:
http://www.islanti.fi/vaesto
http://www.islanti.fi/matkailu

Takaisin ylös »

Islannin historia

Islanti asutetaan
Islannin ensimmäisiä asukkaita olivat irlantilaiset munkit, jotka olivat saapuneet saarelle n.700jkl. He lähtivät kuitenkin pois, kun skandinaviasta tulleet pakanat ryhtyivät järjestelmällisesti asuttamaan saarta vuosina 870-930 jKr.
Ensimmäinen maahanmuuttaja oli Ingólfur Arnarson Norjasta. Hän asettui perheineen Reykjavíkiin, nykyisen pääkaupungin alueelle. Asuttaminen kesti 60 vuotta, minä aikana ihmiset perustivat kotejaan asuinkelpoisille alueille. Vuonna 930 asuttamisen katsotaan loppuneen.

Hallinnon syntyminen
Vuonna 930 perustettiin Alþingi, käräjät tuomiovaltaa käyttäväksi ja lakeja säätäväksi maan korkeimmaksi hallinnolliseksi elimeksi. Käräjät kokoontuivat kerran vuodessa Thingvellirillä, "käräjäkentällä". Lait ovat säilyneet koottuna kirjassa "Grágás", joka  on laajin lakikokoelma, mikä germaanisilla kansoilla näihin aikoihin oli. Kansanvallan katsotaan päättyneen vuonna 1262, jolloin Islanti joutui Norjan alaisuuteen. Maa oli hallinnollisesti jaettu vielä osiin, joita johtivat Goðit. Goðeja oli 39. He muodostivat 13  käräjäkuntaa, joiden kautta asiat vietiin Alþingille käsiteltäviksi. Käräjäkunnat pitivät keväisin kolmen goðin johdolla kevätkäräjät. Goðit toimivat aasajumalien pappeina ja olivat alueidensa korkeimpia päälliköitä. Kristinuskon tultua maahan goðien tehtäväksi tuli uuden uskonnon kirkkojen rakentaminen.

Kristinuskon omaksuminen
Pakanuudesta siirryttiin kristinuskoon rauhanomaisesti Alþingin päätöksellä vuonna 1000. Ennen vuotta tuhat oli maassa ollut jo pitkään kristittyjä ja käännytystyötä oli tehty Norjan kuningas Ólafurin miesten toimesta. Pakanat kastettiin kristinuskoon, mutta saivat jatkaa "salassa" vanhojen jumaliensa palvontaa. Ensimmäisestä Skálholtiin Etelä-islantiin vuonna 1056 ja toisesta Pohjois-Islantia varten Holariin vuonna 1106 perustetuista piispanistuimista kehittyi tärkeitä sivistyksellisiä keskuksia.

Islanti muiden valtioiden käsissä
Vuosina 1262-1264 vallinnut keskinäinen epäsopu ja sisällissota johti Islannin alistumiseen Norjan vallan alle. Norjan joutuessa myöhemmin Tanskalle  siirtyi Islanti Tanskan kuninkaan alaisuuteen. Katolisuus pysyi hallitsevana uskontona aina 1500 -luvulle saakka ja koska islantilaiset eivät halunneet antaa lisää valtaa Tanskan kuninkaalle, he tukivat katolista kirkkoa. Tanska kiristi kuitenkin otettaan Islannista ja vuonna 1550 Hólarin piispa Jón Arason ja hänen kaksi poikaansa mestattiin Tanskan kuninkaan käskystä. Kirkko reformoitiin 1551, ja kirkon omaisuus siirtyi tanskalaisomistukseen. Tanska otti hallintaansa myös kaupankäynnin, jota siihen asti oli käyty englantilaisten ja Hansan kanssa. Kuningas kielsi kaupankäynnin muiden kuin tanskalaisten kanssa. Sillä välin kun muut Euroopan kansat kehittyivät, Islanti näivettyi. Kauppakielto päättyi vasta 1787.
Samaan aikaan 1700 luvulla Islanti koki traagisia tappioita väetönkasvun kannalta. Vuonna 1703 tehtiin ensimmäinen väestön laskenta ja islantilaisia oli noin 50 000. Vuosien 1707 ja 1709 aikana väestön lukumäärä laski  isorokon takia 35 000. Kaksi kertaa myöhemmin samalla vuosisadalla ihmisten lukumäärä laski alle 40 000. Vuosina 1752-57 ja 1783-85 nälänhädän ja luonnonkatastrofien seurauksena.

Islanti kohti itsenäistymistä
1730 -luvulta alkaen voidaan kuitenkin havaita kehityksen pikkuhiljaa alkavan käynnistyä. Maahan perustettiin kouluja ja Reykjavíkistä alkoi muodostua 1750 alkaen keskuspaikka. Tanskalaisten kauppamonopolia lievennettiin 1783 ja lopulta se lakkautettiin, mutta sen sijaan vanhat kansankäräjät hajotettiin 870 toimintavuoden jälkeen. Alþingi aloitti toimintansa uudelleen muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1843. Se sai toimia neuvoa-antavana laitoksena Reykjavíkissa .
Islantilaiset vaativat maalleen itsenäisyyttä ja Islannin viettäessä olemassaolonsa 1000-vuotisjuhlaa 1874, Tanskan kuningas Kristian IX antoi islantilaisille valtiosäännön, joka takasi maalle itsemääräämis- ja lainsäädäntövallan, mutta ylin toimeenpanovalta säilyi edelleen tanskalaisilla.
Toimeenpanovalta siirtyi Reykjavíkiin vuonna 1904, kun Hannes Hafstein nimitettiin Islannin ministeriksi. 1918 maa sai itsemääräämisoikeuden omissa asioissaan, mutta valtion päämiehenä toimi edelleen Tanskan kuningas vuoteen 1944. Hän määräsi ulkopolitiikasta, maanpuolustuksesta ja korkeimmasta tuomiovallasta. Lopulta 17. kesäkuuta 1944 maa julistautui itsenäiseksi Thingvellirillä (vanhalla "käräjäkentällä").

Islanti toisen maailmansodan jälkeen
Vuonna 1940 Islanti joutui saksalaisten miehittämäksi. Tämän jälkeen liittoutuneiden joukot miehittivät Islannin. Siteiden katkettua Tanskaan Islanti julistautui itsenäiseksi. Islanti liittyi NATO:n jäseneksi vuonna 1949. Islannin Keflavikiin jäi Yhdysvaltain tukikohta. Omia puolustusvoimia Islannilla ei ole. Vuonna 1980 presidentiksi valittiin Vigdis Finnbogadottir maailman ensimmäisenä vaaleilla valittuna naispresidenttinä, hänet valittiin uudelleen vuosina 1984 ja 1988. Ulkopolitiikassa hallitsevia asioita oli kalastusrajojen laajentamiseen liittyvät kysymykset. Ne kärjistyivät 1950-luvun lopulla sekä uudelleen vuosina 1972-73 ja 1976 ns. turskasodiksi. Nämä olivat kiistoja Iso-Britannian kanssa kalastusalueista. Sisäpolitiikkaa hallitsi 1970-luvun lopulta lähtien taloudelliset ongelmat mm. inflaatio.

Islannin tärkeimmät tapahtumat itsenäistymisen jälkeen 1944 vuodesta lähtien
1946: Islanti liittyy yhdistyneisiin kansakuntiin.
1947: Islanti liittyy jäseneksi OEEC:hen (OECD:n edeltäjä).
1949: Islanti liittyy NATOon.
1950: Islanti liittyy Euroopan neuvostoon.
1951: Puolustussopimus solmittiin Islannin ja USAn välillä.
1952: Islanti liittyy Pohjoismaiden Neuvostoon.
1970: Islanti liittyi EFTAan.
1973: Tulivuorenpurkaus Vestamanna saarten ainoalla asutulla saarella Heimaeyllä.
1980: Vigdís Finnbogadóttirista tulee maailman ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu naispresidentti.
1986: Reagan-Gorbatshov huippukokous Reykjavíkissa.
1996: Ólafur Ragnar Grímsson valittiin presidentiksi.

Lähteet:
http://www.islanti.fi/maa/historia.htm
http://www.kolumbus.fi/marjaleena.etula/matkoilla/viikinkijumalat.htm
Koululaisen tietokeskus Top 6 , WSOY
Otavan suuri Ensyklopedia 6, Otava

Mika Tuominen & Inkeri Ylimäki

Takaisin ylös »

Tulivuoret ja maanjäristykset

Mikä on tulivuori?
Tulivuori on maan kuoressa oleva reikä tai repeämä, josta sula magma purkautuu maan pinnalle maapallon vaipasta. Purkautumisaukko syntyy maapallon litosfäärilaattojen keskinäisistä liikunnoista, tästä syystä tulivuoria esiintyykin pääsääntöisesti litosfäärilaattojen reunoilla.

Tulivuoret ja purkaukset
Tulivuoria on kahdenlaisia, andesiitti- ja basalttitulivuoria. Andesiittitulivuoret ovat jyrkkärinteisiä ja kartiomaisia kerrostulivuoria. Ne sijaitsevat litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeillä, jolloin niiden magma koostuu basalttisesta merenpohjanlaatasta ja osaksi mantereisesta kuoresta. Tämä on piihappoista magmaa, hapanta laavaa, joka on todella sitkeää ja alle 1000°C eikä ehdi valu kovinkaan pitkälle ennen kuin jähmettyy. Kerrostulivuoren räjähdys alkaa kun alhaisen tiheytensä vuoksi kevyttä magmaa on noussut tasolle jolla sitä ympäröivän kallion tiheys on sama kuin magman tiheys, alkaa se heti kerääntyä magmakammioon. Paineen kohotessa kammiossa magma alkaa työntyä ylöspäin kallion halkeamia pitkin. Magman lähestyessä maan pintaa paine magman ympärillä vähenee. Tällöin magmasta vapautuu kaasuja jotka laajenevat niin nopeasti että avaavat tulivuoreen suppilomaisen purkausaukon. Purkausaukosta lentää räjähdysmäisesti laavaa, tuhkaa, kaasuja ja kivenkappaleita. Ulos lentävä laava muuttuu jäähtyessään osittain tuhkaksi ja pölyksi jota kutsutaan tefraksi. Hapan laava ja tefra tukkivat purkausaukon vähitellen ja näin syntyy jyrkkärinteinen ja kartiomainen kerrostulivuori, jossa vuorottelevat laava ja tefra kerrokset. Tällaisia vuoria ovat mm. Fuji Japanissa sekä Vesuvius, Etna ja Stromboli Italiassa.
Basalttitulivuoret sijaitsevat litosfäärilaattojen loittonemisvyöhykkeillä. Ne purkautuvat rauhallisesti rakopurkauksina, korkeintaan suihkuttaen ilmaan laavaa ja tuhkaa, mutta mistään räjähdyksestä ei voida puhua. Basalttitulivuorten laava on emäksistä magmaa, joka on hyvin notkeaa ja yli 1000°C. Se jähmettyy vasta noin 600°C:n lämpötilassa ja ehtii näin valua tulisina virtoina kauas purkauskohdasta. Näin ei myöskään pääse tapahtumaan kerrostumista irtoainesten kanssa muuta kuin pienemmän mittakaavan basalttitulivuorissa joita kutsutaan kilpitulivuoriksi. Tästä esimerkkinä Islannin Hekla ja Havaijin Mauna Loa. Laajemmat rakopurkaukset maan revetessä aiheuttavat valtavia ylänköjä ja kenttiä muun muassa Intian Dekaanin ylänkö sekä Yhdysvaltain Columbian laakio ovat molemmat yli 500 000 km²:n laajuisia basalttimuodostumia.
Kalderatulivuori voi tarkoittaa niin andesiitti- kuin basalttitulivuortakin. Tapahtumakulku on kuitenkin hieman erilainen. Andesiittitulivuoren kohdalla puhutaan kalderaräjähdyksestä, kun vuoren sisällä oleva paine saavuttaa katastrofaalisen tason. Tällöin vuoren kartio enää pysty pidättelemään sitä, jolloin koko vuoren seinämä voi romahtaa. Hyvä esimerkki v. 1980 räjähtänyt St. Helens. Basalttitulivuori enemmänkin sortuu tulivuoren alla olevan magmakammion tyhjetessä, jos purkaus jatkuu pitkään.
Molemmissa tapauksissa syntyy laaja kraatterimainen syvennys jota kutsutaan kalderaksi. Alkuperäinen purkauskanava voi tällöin edelleen jatkaa toimintaansa ja muodostaa toisen pienemmän tulivuoren kalderan pohjalle. Basalttitulivuoren kaldera voi myös purkautua jatkossa muista sivuhalkeamista ja suihkutessaan kalderaan, voi se muuttaa kraatterin höyryäväksi laavajärveksi.

Tulivuorten hyödyt ja haitat
Tulivuoret ja sen aiheuttamat tuhot yhdistetään usein monien ihmishenkien menettämiseen ja mittaviin taloudellisiin vahinkoihin. Tulivuoret ovat kuitenkin aiheuttaneet huomattavasti vähemmän tuhoa kuin muut luonnonkatastrofit, kuten maanjäristykset, tsunamit ja tornadot. Suurin osa tulivuoren uhreista ovat menehtyneet purkausten jälkitapahtumiin kuten kaasupilviin, mutavyöryihin ja nälänhätiin. Polttavat kaasupilvet ovat kokonpuristuneiden kaasujen ja nestemäisen laavan seoksia. Pilvet ovat 800°C:ta kuumia ja etenevät hirvittävällä vauhdilla alas rinnettä tuhoten kaiken edelle osuvan. Näin tapahtui mm. v. 1902 Mont Peléen vuorella, 30 000 ihmistä kuoli kaasupilviin ja mutavyöryihin mikä on tiettävästi pahin tulivuoren aiheuttama katastrofi. Mutavyöryt syntyvät lumen ja jään sulamisvesien sekä rankkasateiden vuoren rinteestä irrottaman tuhkan ja muun aineksen myötä. Nälänhätään taas joudutaan kun pysäyttämättömät laava- tai mutavyöryt tuhoavat viljapellot ja asuinrakennukset.
Kaiken tämän tuhoamisen jälkeen tulivuorista on kuitenkin hyvin paljon hyötyä ihmisille. Tulivuoren purkautuessa, ilmaan lentää pääosin valtava määrä tuhkaa mistä suurin osa putoaa vuoren lähettyville muodostuen tuffiksi. Tuffi rapautuu ajan myötä hyväsatoisaksi viljelysmaaksi. Täten tuliperäiset alueet ovat hyvin tiheään asuttuja niiden tuottoisan maatalouden myötä.
Tulivuorten aikaan saannoksia ovat myös kuumat lähteet ja suihkulähteet eli geysirit. Kuumat lähteet syntyvät kun kaasut kuumentavat kivien onkaloihin varastoitunutta pohjavettä, joka pinnalle noustessa muodostaa kuuman lähteen. Kuumia lähteitä voidaan myös hyödyntää, niistä saadulla geotermisellä lämmöllä voidaan lämmittää asuntoja ja kasvihuoneita. Geysirit heittävät välillä maanlämmön kuumentamaa pohjavettä höyryävinä vesipatsaina ilmaan, ne ovat suosittuja turistikohteita.

 Maanjäristykset
Maanjäristykset ovat tuhoisimpia luonnononnettomuuksia. Tiettävästi vakavin maanjäristys tapahtui 1556 Shanxin maakunnassa Kiinassa, siinä menehtyi 830 000 ihmistä. Maapallolla rekisteröidään vuosittain miljoonia maanjäristyksiä, joista useimpia voidaan havaita vain laitteilla. Maanjäristykset johtuvat litosfäärilaattojen liikkeistä ja valtaosa maanjäristyksistä sijoittuu juuri laattojen saumakohtiin. 75% kaikista maanjäristyksistä tapahtuu Tyyntämerta ympyröivällä vyöhykkeellä. Tulivuorten purkaukset vuoren virimät ja meteoriitti törmäykset voivat aiheuttaa pieniä maanjäristyksiä. Ihminen voi aiheuttaa maanjäristyksiä patoaltaiden täytöillä tai suurilla räjäytyksillä.
Maanjäristys on maan kuoren värähtelyä, jota syntyy tulivuorenpurkauksissa ja mannerlaattojen liikkuessa toistensa suhteen. Värähtelyt leviävät aaltoina järistyskeskuksesta maan kuoreen ja sisään. Aaltotyyppejä on kolme: primääri- (P), sekundaari- (S) ja pinta-aallot.
Primääri- eli pitkittäisaallot kulkevat nopeimmin ja saapuvat nimensä mukaisesti ensimmäisinä havaintopaikalle. Aallot kulkevat myös Maan nestemäisen ytimen läpi aina maapallon vastakkaiselle puolelle asti.

Islannin maanjäristykset
Islannissa maanjäristykset ovat yleisiä, johtuen maan sijainnista mannerlaattojen välisellä saumalla. Maankuoren liikkeitä seurataan jatkuvasti 37 tarkkailupisteessä ja alle 2 Richterin asteikolla mitattuja järistyksiä on viikoittain jopa yli 300. Voimakkaita maanjäristyksiä, (aina 7 Richteriin mitattuja) on ollut 80 - 100 vuoden välein ja useimmiten ne keskittyvät 60 km Reykjavikista kaakkoon sijaitsevan Selfossin kaupungin itäpuolella. Viimeksi kova maanjäristys oli kesällä 2000 jolloin voimakkaimmillaan oli 6.6 Richterin asteikolla. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta aineelliset vahingot olivat suuret. Monin paikoin puhelinlinjat ja tiet rikkoontuivat, ja lämpimän veden saanti estyi.

Suurimmat mannerlaatat:

•  1. Tyynenmeren laatta
suurin osa Tyyntä merta, Kalifornian rannikko

•  2. Nazan laatta
itäinen Tyynimeri

•  3. Intia-Australian laatta
Intian valtameri, Intia, Australia ja Uusi Seelanti

•  4. Afrikan laatta
Afrikka ja ympäröivät merialueet

•  5. Euraasian laatta
Eurooppa ja suurin osa Aasiaa, itäinen Pohjois-Atlantti

•  6. Etelämantereen laatta
Etelämanner ja Eteläinen jäämeri

•  7. Etelä-Amerikan laatta
Etelä-Amerikka ja läntinen Etelä-Atlantti

•  8. Pohjois-Amerikan laatta
Pohjois-Amerikka, Grönlanti ja läntinen Pohjois-Atlantti

Maapallon kuori on muista planeetoista poikkeava siinä suhteessa, että se on murtunut useaksi osaksi, ns. mannerlaatoiksi. Tuhansien neliökilometrien laajuiset mannerlaatat kelluvat sulan vaippa-aineksen päällä ja liikkuvat toistensa suhteen, joko toisiinsa törmäten, eroten tai toisiaan sivuten. Laattojen törmätessä syntyy miljoonien vuosien kuluessa mm. poimuvuoria, erotessa mm. uutta merenpohjaa ja sivuamisen tuloksena syntyy usein maanjäristyksiä. Kaikkien näiden toimintojen yhteydessä tapahtuu myös tuliperäistä toimintaa, kun vaipan sula kiviaines pääsee purkautumaan kuoren läpi.
Laattojen reuna-alueilla maanjäristykset, tuliperäinen toiminta ja näiden aiheuttamat muutokset ympäristössä ovat tavallisia.
Laattojen liikkumisen ansiosta maapallon pintaosa on hyvin nuorta: on laskettu, että eroosion ja laattojen liikkeiden ansiosta pintakerrokset uusiutuvat noin 500 miljoonan vuoden välein. Niinpä maapallolla on näkyvissä hyvin vähän jälkiä myös kraattereista.

Lähteet:
Globus toimiva maapallo, ihminen ja ympäristö, WSOY 2001
Maapallon ihmeet ja salaisuudet, Luonnonvoimien armoilla, Valitut Palat 1997
http://www.islanti.fi

Atte Martikainen ja Sami Tikkanen

Takaisin ylös »

Matkasanastoa Islantiin

Islannin kielen aakkosissa ei ole kirjaimia c, q, w, z, ä. Sen sijaan on kirjaimia joiden päällä on heittomerkki, kuten á, é, í, ó, ú, ja ý. Heittomerkillisiä kirjaimia lausutaan hieman eri tavalla kuin normaaleja kyseessä olevia kirjaimia:
á lausutaan au,
é = je
í = i
ó = ou
ú = u (huomaa yleensä kirjain u = y)
ý = i
Lisäksi islannin kielestä löytyvät kirjaimet ð[td/th], þ[th] ja æ[ai].
Kaksoiskonsonanttien ääntämisessä pätee pääasiassa sääntö h+konsonantti esim. kk à hk (ekki= ei), tt à ht (rotta= rotta) ja pp à hp (uppi= yläkerta).
Islannin kielen diftongit ovat ei, ey, au, ó, á ja æ. Diftongit voivat olla sekä lyhyitä että pitkiä eli kirjaimet voidaan ääntää joko lyhyenä tai pitkänä, esim. ei à f ei tur [ f ei: tyr ] (pitkä) ja n ei sti [ n ei sti ] (lyhyt).

Merja Tamminen

Takaisin ylös »